Ensiaskeleita olohuoneen sisustuksessa

Täällä uudessa kodissa elellään vielä hyvinkin muuton jälkeisissä tunnelmissa, ja tavarat lojuvat vielä suurilta osin iloisesti siellä täällä. Kodin säilytysratkaisut – kriittisimpänä näistä keittiö – ovat vielä sen verran kesken, ettei kaikkia tavaroita ole päässyt järjestelemään vielä paikoilleen. Tavallaan tämä on osa uuden kodin viehätystäkin, ensimmäisten kuukausien aikana kaikki vielä hakee paikkaansa ja tällöin kodissa vallitsee omanlainen uuden alun tunnelma.

Onneksi kuitenkin on myös nurkkia, jotka ovat jo vähän enemmän ojennuksessa ja alkavat näyttää jo oikealta kodilta. Yksi niistä on olkkari, jossa peruskalusteet ovat jo löytäneet suhteellisen mukavasti paikoillensa. Tänään nappasin muutaman kuvan siitä, miltä olkkarissa tällä hetkellä näyttääkään.

Vielä olohuonetta ei ole kovin ajatuksella sisustettu ja se tulee varmasti täydentymään ja muuttamaan muotoaan monesti vielä syksyn ja talven aikana. On kuitenkin ihanaa, että kotona on jo yksi vähän siistimpi ja nätimpi huone – vaikkakin tunnustettakoon, että tämänkin tilan nurkasta löytyy vielä pieni laatikkoläjä. Sohva löysi luontevasti paikkansa huoneen pisimmältä seinältä ikkunan edestä, muu sisustus saa rakentua tämän ympärille. Tykkään siitä, että huoneeseen astuttaessa vastassa on kaunis näkymä, eikä oikeastaan sohva olisi muualle ilmavasti mahtunutkaan. Takana oleva ikkuna on kuin taulu, joka antaa kehykset koko huoneelle. Sitä en ole suunnitellut peittäväni verhoilla, sillä maisemasta, valosta ja kauniista vanhasta ikkunasta on kiva nauttia esteettömästi.

Sohvatyynyt ovat vielä ihan sekalaisia eikä kovin harkittuja, mutta ripaus punaista sopii minusta ihanasti seinien pariksi. Niinpä luulen, että tätä väriä tulee näkymään jossain määrin huoneessa myös jatkossa. Seinätkin ammottavat vielä tyhjyyttään – taulut ja peilit ovat niitä sisustuksen viimeisiä silauksia, jotka löytävät paikoilleen ajan mittaan.

Pehmeän kaislanvihreä seinäsävy on saanut paljon kyselyjä, se on Farrow & Ballin Bone. Olen todella tyytyväinen sävyyn, se elää tosi kauniisti valon mukaan näyttäen toisinaan vihertävämmältä ja toisinaan lämpimän ruskehtavalta. Vanhoihin taloihin sopii minusta tällaiset persoonalliset ja vähän oudotkin sävyt. Ne pehmentävät myös mukavasti moderneja kalusteita ja linkittävät ne vanhan talon henkeen. Maalina käytin Suomen Luonnonmaalien valmistamaa Auron seinämaalia, jota perinnerakentajat minulle suosittelivat. Sävy saattaa siis olla aavistuksen erilainen Farrowin runsaspigmenttiseen maaliin verrattuna, mutta kaunis yhtä kaikki.

Lattioiden mäntylankut on käsitelty Osmo Colorin öljyvahalla ja listat maalattu pellavaöljymaalilla. Ovien ja listojen maalaus on minulla vielä vähän kesken, ja pientä muutakin fiksattavaa huoneesta vielä löytyy. Kerron siis lopputuloksesta tarkemmin vielä sitten, kun kaikki nurkat on tilassa viimeistelty – ehkä siihen mennessä viimeiset laatikotkin ovat jo kadonneet ja kalusteet löytäneet pysyvämmän paikkansa.

Näin muuten kalusteiden järjestys hakee tosiaan vielä vähän uomiaan. Telkkari on nyt toistaiseksi omilla jaloillaan Asplundin senkin päällä, mietin vielä mille seinälle haluan sen kiinnittää. Samoin toiveissa olisi löytää olkkariin vähän muhkeampi lepotuoli, jolloin tämä siro Menun nahkatuoli jäisi joko sen pariksi tai muuttaisi yläkertaan. Talveksi haluaisin tilaan myös ihanan upottavan maton, tämä nykyinen sisal saisi jäädä kevyemmäksi kesämatoksi. Sohvapöydän suhteen minulla on pieniä diy-suunnitelmia, ja haaveilen myös pienestä kiinteästä kirjahyllystä sohvan toiselle puolelle. Tekemistä ja sisustettavaa kyllä siis vielä riittää. Onneksi kaiken ei todellakaan tarvitse tulla kerralla valmiiksi, vaan koti saa elää ja muokkaantua hiljalleen asumisen myötä.

Takan ympärille – joka sekin on vielä maalaamatta – on muodostunut Kertun pieni loikoilupaikka. Taljan päällä on mukava itsekin istuskella lämmittelemässä takkatulen loimussa – tai paistamassa hiillosmakkaraa, kuten eräänä iltana tuli kokeiltua. Elämä täällä talossa on jotenkin niin kovin erilaista kerrostaloelämään verrattuna, moninaisempaa ja aktiivisempaa, ja lähempänä sitä mikä tuntuu itselle ominaiselta. Eipä siis ole tullut vielä lainkaan harmiteltua tänne hieman syrjempään muuttoa, toistaiseksi olen viihtynyt mainiosti ja keskustakin on vain lyhyen matkan päässä. Elinympäristöllä on niin iso vaikutus ihan kaikkeen.

Mutta sellaiselta näyttää täällä juuri nyt – koti rakentuu pikkuhiljaa. Tämän kuvan taustalla häämöttää keittiö, jossa on vielä vähän enemmänkin työsarkaa, ehkäpä kirjoittelen siitä seuraavaksi. Palaillaan siis taas remontti- ja kotiaiheiden pariin, kun asiat nytkähtävät täällä eteenpäin.

Mukavaa loppuviikkoa!