Auringonkukkien aika

Suuntasin tänään auringonkukkapelloille, joita on muutamia ympäri Turkua. Näiltä kaupungin kylvämiltä pelloilta voi vapaasti käydä poimimassa auringonkukkia omiin tarpeisiin – ihana idea minusta. Odotin näkeväni upeat keltaisena lainehtivat pellot ja nappasin tätä silmällä pitäen kameranikin mukaan. Valitettavasti kaavailemani kukkakuvat pellon keskellä jäivät kuitenkin ottamatta, sillä huomasin olevani liikenteessä ihan liian aikaisin; suurin osa kukista oli vielä pienen pienissä nupuissa. Sain kuitenkin poimittua pienen kimpun puolittain avautuneita kukkia omiin tarpeisiini, joten ihan hukkaan ei reissu mennyt. Ne ihastuttavat nyt kesän loppumetreillä, vuoden viimeisen helleaallon pyyhkiessä kaupunkia.

Saaristo-olosuhteissa pellon keskellä kasvaneet kukat teki mieli huuhdella ennen maljakkoon laittoa. Tässäkin mielessä terästasoni on hyvin kätevä, kukat voi hyvin jättää valumaan siihen hetkeksi aikaa. Myös ulosvedettävä hana on kiva apu tässä(kin) hommassa. Mahtaisinkohan enää pärjätä ilman tällaista, kahden kodin myötä on päässyt tottumaan juoksuputkellisen hanan helppouteen vähän liikaakin. Kun on kerran totuttautunut johonkin tiettyyn toimintoon, on siitä enää hankala päästä irti – tämä pätee aika moneenkin asiaan.

Kukat päätyivät tällä kertaa makkaria sulostuttamaan. Niiden reipas väri sopii minusta ihanasti harmaaseen taustaseinään. Tuo hylly on kyllä kätevä pieni display, jonka sisältöä muuttelemalla saa vaihtelua koko huoneen ilmeeseen. Tosin radikaaleja muutoksia en ole siihen viime aikoina jaksanut tehdä; Muuton peili on jäänyt asumaan hyllylle, samoin niiden viereinen laatikkopino, jossa säilytän kaikkea pientä tarpeellista. Pienetkin jutut, kuten nuo kukat kuitenkin piristävät ilmettä jo kivasti.

Yksi oksa päätyi erilliseen maljakkoon ikkunalaudalle. Se oli muodoltaan niin kaunis, etten hennonnut piilottaa sitä kimpun sekaan. Ihan nupussa oleva kasvi ei näytä auringonkukalta ollenkaan – pikemminkin mieleen tulee joku lihansyöjäkasvi. Ihan hauskalta tämä näyttää näinkin, vihreät leikot ovat aina olleet mieleeni.

En ole koskaan pitänyt kovin reipasvärisistä, punaisista tai keltaisista kukista, mutta viime vuosina olen huomannut muutaman poikkeuksen tässä säännössä. Oranssinpunaiset unikot esimerkiksi ovat ehkä kukista ihanimpia, ja näillä auringonkukillakin on oma viehätyksensä. Ne ovat selkeä merkki tietystä aikakaudesta ja tuovat energisellä olemuksellaan vähän uudenlaista potkua kotiin. Taidanpa siis mennä vielä uudellekin vierailuille auringonkukkapelloille – ehkäpä silloin saan myös muutaman otoksen keltaisenaan lainehtivista pelloista.

Ihanaa helteisen viikon jatkoa!