Aitoviikunan hoito – näin onnistut

Kuten moneen kertaan olen tainnut todeta, on aitoviikuna yksiä lempikasvejani. Pidän siitä sen kaikissa muodoissaan: pienenä ja hentoisena, pitkänä hontelovartisena sekä näyttävänä isokokoisena puuna, jollaiseksi se hyvässä hoidossa kasvaa. Kovin pitkään ei viikunoista voi kuitenkaan tällä erää enää nauttia; kasvi pudottaa lehtensä talveksi ja vaatii talvetuksen viileässä. Yleensä olen antanut viikunani talvetettavaksi äidilleni, hän onnistuu tässä hommassa paljon paremmin kuin minä. Nyt kuitenkin päätin ottaa selville itse muutamia hoitovinkkejä, jolla puun saa kukoistamaan. Katsotaan, josko niiden avulla onnistuisin jatkossa itsekin näiden hoidossa nykyistä paremmin.

Aitoviikunan hoito

• Aitoviikuna viihtyy parhaiten aurinkoisella tai hieman varjoisalla paikalla. Puuta voi kasvattaa yhtä hyvin sisällä kuin ulkonakin, kunhan se saa niin paljon valoa kuin mahdollista.

• Kasvualustan tulee olla lämmin, ravinteikas ja hyvin salaojitettu. Sitä on myös kasteltava tasaisin väliajoin, sillä kasvualusta ei saa päästä kuivumaan. Itse olen huomannut, että kastelu on tämän kasvin osalta tosi tärkeää; kasvi nuupahtaa tosi nopeasti, jos se jää ilman vettä.

• Lannoita aitoviikunaa kesäkaudella kerran kuussa, niin kasvi kasvaa mukavasti ja tuottaa hyvin myös satoa.

• Aitoviikuna kasvaa ja menestyy paremmin, kun sen istuttaa vähän myyntiruukkua isompaan ruukkuun. Tämä on minun kompastuskiveni, turhan usein kasvini unohtuvat muovisiin myyntiruukkuihin. Ja sen kyllä huomaa.

• Sadon voi korjata syys-lokakuussa. Hedelmät voi syödä sellaisenaan, kuivata, hillota – you name it! Näiden suhteen kannattaa malttaa ja odottaa sadon kunnollista kypsymistä, puolikypsinä maku on nimittäin ikävän kirpsakka.

• Aitoviikuna tiputtaa lehtensä syksyllä. Talveta puu viileässä ja mielellään pimeässä, ihannelämpötila on 0-5 astetta. Kastele kasvia talvetuksen aikana vain vähän. Keväällä puu kannattaa suojata harsolla auringolta ensimmäisten viikkojen ajan.

Suvi kirjoitteli juuri, että hänen viikunassaan on ikävä kissanpissamainen haju – ilmeisesti tämä on tyypillistä uusille kasveille ja hälvenee ajan mittaan. Minä en ole kuitenkaan havainnut tällaista missään viikunassani, ehkä kyse onkin jostakin tietystä lajikkeesta, jonka olen onnistunut välttämään. Omat puuni ovat olleet tasaisesti sekä sisällä että ulkona; isommat ovat päätyneet parvekkeelle ja pienemmät huonetiloihin. Minusta kasvit ovat menestyneet ihan hyvin molemmissa, ehkäpä piirun verran paremmin ulkosalla, jossa on tietysti enemmän valoa.

Itse olen tosi viehättynyt viikunan rennosta, vähän hontelosta kasvutavasta ja suurista modernin selkeistä lehdistä, jotka piirtyvät kauniisti taustaa vasten. Tässä varmasti kasvilajike, josta en hevillä luovu, olkoonkin että keväisin täytyy aina tehdä inventaario ja paikata tarvittaessa talven harventamaa kokoelmaa.

Oletteko te innostuneet viikunoista?

Fig tree is one of my all time favourite plants. Here´s some tips for fig tree care.