PIKKUVESSAN SALUSIINIT
Hyvää sunnuntaita! Tänään on luvassa pieni poikkeus totuttuun, sillä päätin jättää perinteiset sunnuntaiset remonttikuulumiset tältä viikolta välistä. Viikonloppuna rempan suhteen tapahtui kyllä aika paljonkin, mutta ei ehkä niin kiinnostavaa raportoitavaa; ikkunoiden listahommat jatkuivat, ja kaikkien ikkunoiden listat tehtiin valmiiksi ja maalattiinkin. Nyt listat kuivuvat autotallissa ja odottelevat toista maalikerrosta. Palataanpa siis remppajuttuihin taas ensi sunnuntaina, eiköhän silloin olla saatu listat ihan seiniinkin asti – ja toivottavasti jotain muutakin mielenkiintoista aikaan.
Tänään sen sijaan vuorossa vähän sisustusjuttua. Viikonloppuna ripustin pikkuvessan ikkunaan salusiiniverhot, joita jo vähän kerettiin odotellakin, ison ikkunan ansiosta kun tuo ei ole ihan maailman yksityisin paikka asioida. Näkösuojaa siis kaivattiin, ja minusta mukavin ratkaisu oli tuollainen oikein perinteinen, mummontuoksuinen salusiiniverho. Se antaa suojaa, mutta on kuitenkin riittävän kevyen näköinen. Ja mikä tärkeintä, se sopii talon tyyliin huomattavasti paremmin kuin vaikkapa suojakalvot tai kaihtimet.
Verhot ommeltiin ohuesta pellavasta, jonka löysin majailemasta meidän kaapin perältä, taisi olla meidän aiemman kodin laskosverhoista jäänyttä ylijäämäkangasta. Salusiinitanko on Anja Pesolalta, se on lakattua messinkiä ja sopii näin kivasti ikkunan heloihin. Tanko kiinnitettiin ikkunoiden T-osaan, tämä tuntui sille luonnollisimmalta paikalta. Nyt myös kaikki ikkunat aukeavat ilman, että tankoa tarvitsee poistaa. Tosin tarpeen tullen sekin käy helposti, seinäkannakkeessa olevaa holkkia pyörittämällä.
Verho toi laatoitettuun tilaan mukavaa pehmeyttä, ja valokin siivilöityy sen läpi tosi kauniisti. Ja jotenkin tämän myötä koko vessakin tuli viimeistellymmän oloiseksi; ikkuna ei enää tunnu niin hallitsevalta, kun ohut verho peittää sen alaosan. Oikein kelpo ratkaisu siis.
Tämän vessan ohella ripustelin viikonloppuna verhoja myös yläkerran huoneisiin. Viikon alkajaisiksi kurkataankin meidän makkariin, jossa verhojen lisäksi yöpöydätkin ovat vaihtuneet. Kaikenlaista muutakin kuvattavaa riittäisi, mutta nopeasti pimenevät illat ovat hankaloittaneet vähän hommaa, valoisaan aikaan kun tulee oltua töissä tai kiinni muissa hommissa. Mutta sitä se on, nyt on alkamassa valokuvauksen kannalta ne haasteellisimmat ajat. Eipä tässä auta muu kuin ottaa haaste vastaan ja sopeutua valon vähyyteen.
Mukavaa uutta viikkoa!
This weekend we got a new curtains to our guest toilet. They not only cover, but also bring nice, soft look to the tiled space. I think the space feels much more finished with these curtains, and this old styled solution was definitely the best way to go – it matches well to our old house.
Tätä vois aistimista ajatellen varmaan verrata herkullisen leivoksen syömiseen, makuaistin sijasta vain näköaisti saa tässä suurta visuaalista herkkua tuosta ikkunaruudutuksen, verhotangon sijainnin ja kaakelien yläreunan suhteesta toisiinsa! 😀
Voi kuinka hauska kommentti! Kiitos. 🙂
Todella kaunis lopputulos! Ihanan kevyt ja ilmava tuo salusiiniratkaisu.
Kiitos! Heh, salusiini on sanana kieltämättä vähän mummontuoksuinen…mutta tällaisessa talossa vanhanmallisen ikkunan parina toimii kyllä kivasti ja ajaa tarkoituksensa. 🙂