Toisen adventtisunnuntain tunnelmia

Ihanaa toista adventtisunnuntaita! Joulukuu etenee ja jouluista tunnelmaa alkaa jo hiljalleen näkyä kotonakin. Joulu tulee omaan kotiini aina pikkuhiljaa, ja nyt joulukuun ensimmäisen viikon aikana olen aloitellut somistamaan kotia, hankkinut muutamia jouluisia kukkia ja asetellut valoja paikoilleen. Vaikka en tunnustaudu erityiseksi jouluihmiseksi, on tämä joulunaika kuitenkin aika ihana breikki loppusyksyn ja alkutalven pimeyden keskelle. Olenkin ollut aika innoissani jo näiden ensimmäistenkin joulunaluspäivien tunnelmasta – parastahan on juuri tämä hiljalleen kasvava odotus, eikä niinkään itse juhla.

Makkariin petasin jäänsiniset lakanat – nämä sopivat kesän ohella minusta kivasti myös talvikauteen, kun mukaan lisää paljon raikasta valkoista. Ensimmäiset hyasintit on hommattu ja ledkynttilät tuikkivat tunnelmaa ikkunoilla. Näiden kuvien oton jälkeen lisäsin vielä tuohon isoon ruutuikkunaan ison yksinkertaisen valokranssin, se sopii aika ihanasti perinteisen ikkunan pariksi. Luulen, että tässä se makkarin joulutunnelma yksinkertaisuudessaan sitten onkin. Petausta tulee toki vielä vaihdeltua ja sitä kautta tunnelmakin muuttuu, mutta simppelin kaavan mukaan mennään, ihan kuten muissakin tiloissa.

Viime vuodesta opin, että kun amarylliksen hankkii pikkujouluksi, osuu sen paras kukinta juuri sopivasti jouluaattoon.

Innostuin väsäämään pari kranssia, toisen tein ulko-oveen ja toinen koristaa keittiötä. Tällaiset yksinkertaiset joulukoristeet ovat minusta ihanimpia, tuovat hillittyä tunnelmaa mutta eivät alleviivaa kirkuen joulua. Tykkään eniten tosi pelkistetyistä vihreistä kransseista, joiden koristeet ovat minimissä – ja totta puhuen en kovin koristeellisia kransseja edes osaisi tehdäkään. Tukevan ja leveän pohjan sekä tuuheiksi nipuiksi sidottujen kranssitarpeiden avulla tällaisia yksinkertaisia versioita on kuitenkin tosi helppo tehdä, joten suosittelen tätä puuhaa kaikille kivaa jouluista tekemistä etsiville. Kranssitarpeitakin on tosi näppärästi saatavilla ihan kukkakaupoista ja tavarataloista lähtien.

Keittiön ikkunalle asettelin pari sipulikukkaa, minusta nekin ovat kauniin simppelit juuri noin, kuluneissa saviruukuissa. Viime vuodesta opin, että kun amarylliksen hankkii pikkujouluksi, osuu sen paras kukinta juuri sopivasti jouluaattoon. Näin siis toimin tänäkin vuonna. Kovin pitkään joulun jälkeen en viitsi enää joulukukkia katsella, joten siksikin sipulikukat on hyvä hommata hyvissä ajoin – aika monena vuonna on käynyt nimittäin niinkin, että joulun alla hankitut amaryllikset ovat puhjenneet kukkaan vasta loppiaisen tienoilla. Hieman lähempänä h-hetkeä koti täydentyy vielä näyttävimmillä leikoilla. Ainakin amaryllista on pakko saada myös leikkokukkana ja mieluiten jossain upeassa, syvänpunaisessa sävyssä.

Paperitähden ripustin ikkunan sijaan tänä vuonna eteisen käyttämättömän oven eteen. Tuossa se näkyy itse asiassa ikkunaa paremmin, ja tähteä voi ihailla suoraan sohvalta käsin. Sen alle asettelin pikkujoulukuusen, joka jatkaa matkaansa tuosta ehkä yläkertaan. Varsinaisen joulukuusen taidan kantaa sisään vasta aattoviikolla, jotta h-hetken äärelläkin on jotain erityistä odotettavaa. Ja totta puhuen en ehkä kärsisikään katsella kuusta useampaa viikkoa – viikko tai pari joulun molemmin puolin on minulle jo ihan tarpeeksi, sen jälkeen kuusesta jo haluaakin hankkiutua eroon.

Piipahdin kuluneella viikolla keskustassa, enkä voinut vastustaa nupullaan olevia vaaleanpunaisia leikkohyasintteja. Nyt ne ovat jo avautuneet täyteen kukintaansa ja väriloistoonsa – fiilis on taas jo ihan eri, mutta ovat upeita näinkin. Leikkohyasintit näyttävät minusta kivoimmalta korkeassa ja kapeassa vaasissa niin, että kukat on aselteltu melko tiiviisti. Nyt asettelin ne syvänpunaiseen keraamiseen kirppisvaasiin, joka sattui sopimaan näille ihan täydellisesti. Ovat jotenkin tosi raikkaita ja jouluisia samanaikaisesti.

Tällaisissa merkeissä joulufiilistely on täällä aloitettu. Ja tässäpä ne omat joulutunnelman kulmakivet ovatkin: valoja, kynttilöitä, kransseja ja kukkia, toki jouluherkkuja ja kuumia juomia unohtamatta. Tänne vanhaan taloon kaikki joulujutut solahtavat jotenkin tosi mutkattomasti, ja olenkin huomannut, että tällaisessa puutaloidyllissä joulusta myös innostuu ihan eri tavalla vaikkapa kaupunkiin verrattuna. On jotenkin ihana hullaantua vähän joulusta, vaikka omalla kohdalla se tarkoittaakin vielä tosi maltillista menoa. Mitenkä siellä – joko joulu innostaa?