Olohuoneen kukkanojatuoli

Viime aikoina olohuoneeni on täydentynyt eräällä pienellä, mutta jo pitkään odotetulla asialla. Olohuoneen vanhan tuolin verhoiluprojekti venyi pidemmäksi kuin ajattelinkaan ja koko prosessissa kankaiden tilaamisineen vierähti lopulta puolisen vuotta. Brexit toi omat mutkansa kankaan toimitukseen ja toki verhoilutyökin ottaa aina oman aikansa. Nyt tuoli on kuitenkin viimein valmis ja kannettu paikoilleen olohuoneen pönttöuunin viereen – ja tämän myötä olkkariin tuli taas vähän lisää väriä ja hersyvän reipasta tunnelmaa.

Valitsin kankaaksi perinteisen brittiläisen kangastalo G.P. & J. Bakerin klassisen Nympheus-kuosin. Tämä on vanha klassikko ja pongahtelee eri väriversioissaan vastaan aina toisinaan sieltä täältä, vaikkakaan ei ole kuosina ihan niin tunnettu esimerkiksi William Morrisin kankaisiin verrattuna. Lukuisten herkullisten vaihtoehtojen joukosta tämä kangas valikoitui lopulta heleiden, mutta sopivan murrettujen väriensä ja raikkaan vaalean pohjansa ansiosta. Se summaa aika kivasti olohuoneen sävyt olematta kuitenkaan liian matchy-matchy esimerkiksi seinäsävyn parina – liian täydellistä sopivuutta pyrin usein välttämään, minusta pieni kontrasti on usein mielenkiintoisempaa.

Ihan aluksi harkitsin myös modernimpaa yksiväristä tai raidallista verhoilua, mutta aika nopeasti käännyin kuitenkin tällaisten kreisien kukkakankaiden puoleen. Minusta tällaiset värikkäät kuosit sopivat ihanasti vanhaan taloon ja ne tuovat kivaa kontrastia modernien kalusteiden sekaan – minusta on vain kiva, että kaikki valinnat eivät ole ihan niin itsestään selviä ja samaa tyyliä toistavia.

Nojatuoli löytää aika hauskasti parinsa myös pienemmistä yksityiskohdista, kuten vaaleankeltaisesta penkistä ja laventelinsinisestä wieniläistuolista. Pönttöuuni odottelee vielä maalausta ja raikastusta, uusi maalipinta freesaa varmasti vielä olkkarin ilmettä.

Olohuoneen pienempi nojatuoli, tämä konjakinvärinen Menun Afteroom siirtyi kukkanojatuolin tieltä nyt toiselle puolelle tilaa. Minusta nämä tuolit sopivat lopulta ihan hauskasti yhteen, konjakinvärinen nahka löytää parinsa tuolin ruskeista ja keltaisista yksityiskohdista. Saattaa olla, että kannan tämän jossain vaiheesa yläkertaankin, sillä sielläkin olisi pienelle tuolille tarvetta. Siroista ja monikäyttöisistä kalusteista on iloa monissa tiloissa.

Reippaat värit innostavat myös muualla kodissa – telkkarikin on saanut vaihtuvaksi kuvakseen tällä kertaa värikylläistä Vincent van Goghia.

Tuolin vieressä oleva Menun Androgyne-sivupöytäkin on melko tuore tulokas. Halusin vanhan tuolin viereen jotain äärimmäisen selkeää ja yksinkertaista – koska pieniä laskutasojahan ei koskaan voi olla liikaa.

Tuolista on tullut oma lempipaikkani, sillä vaikka se on aika siro ja napakka, on siinä tosi hyvä istua. Tästä näkee myös hyvin koko kodin tapahtumat aina eteisestä olohuoneen läpi keittiöön. Ehdottomasti siis hyvä lisäys olohuoneeseen ja reippaine kuoseineen istuu minusta ihan hauskasti tämän kodin lievästi boheemiin tunnelmaan. Myös kierrätysnäkökulmasta ajateltuna tämä valinta tuntuu tosi hyvältä: vanha, vanhemmiltani peräisin oleva tuoli sai uuden kankaan myötä ihan uuden elämän, eikä tällä kertaa tarvinnut kääntyä uuden tuolin hankintaan.

Oletteko te hyödyntäneet verhoilijan palveluita kotonanne?