Olohuoneen uusi Lundia-kaappi

Kodin sisustus nytkähtelee eteenpäin pienin, mutta varmoin askelein. En ole kaikki heti uusiksi -tyyppiä, vaan mieluummin makustelen ensin tiloja hetken aikaa ja teen tarvittavia päivityksiä pikkuhiljaa, huone huoneelta edeten. Olohuoneessa on parhaillaan vireillä useampikin sisustusmuutos, ja yksi odotetuimmista kalustepäivityksistä kotiutui paikkaansa hetki sitten. Olkkarin nurkkaan päätynyt Lundian klassinen vitriinikaappi toi mukavasti säilytystilaa sekä kaivattua ryhtiä tilaan – korkea kaappi luo kulmaukseen selkeät raamit ja toimii sopivana vastapainona vastakkaisen nurkan pönttöuunille.

Kuten tiedättekin, arvostan huonekaluklassikoita, jotka kestävät aikaa ja käyttöä ja mukautuvat tarpeen tullen monenlaiseen käyttöön. Näin ollen fanitan myös kotimaista Lundiaa, jonka tuotteissa ajaton muotoilu yhdistyy käytännöllisiiin ja helposti muunneltaviin säilytysratkaisuihin. Hiljattain Lundia julkaisi uuden rottinkimalliston, joka päivittää tutut klassikkohyllyt taas hieman uudennäköiseksi. Ihastuin mallistoon heti nähtyäni ensimmäiset kuvat, ajaton rottinki istuu minusta tosi luontevasti Lundian klassiseen tyyliin. Muiden Lundia-tuotteiden tavoin myös rottinkiovet valmistetaan Suomessa, tarkemmin ottaen Riihimäen lähellä. Vahvasti kotimaisuutta korostava, pieniä perheyrityksiä työllistävä yritys käyttää myös päämateriaalinaan suomalaista massiivimäntyä – tässäkin on yksi syy lisää tykätä Lundiasta.

Rottinkimallistoon kuuluu valmiita kokonaisuuksia matalista tasoista puolikorkeisiin senkkeihin ja korkeisiin kaappeihin asti. Rottinkiovia saa kuitenkin lisättyä myös olemassa oleviin Lundian Classic-hyllyihin, ja minä päädyin oman kaappini suhteen tällaiseen komboon. Näin sain kasvatettua kokonaisuudesta hieman korkemman, noin kaksimetrisen, joka istuu paremmin korkean tilan mittasuhteisiin. Yhdistin alaosan rottinkiovet yläosan vitriinilasioviin, jotka keventävät hieman koko huoneen sisustusta – minullahan on tilassa jo toinenkin ovellinen, hieman matalampi senkki, joten vitriini tuo tämän rinnalle kivaa keveyttä. Pidän myös siitä, että lasiovien myötä kirjat ja valikoidut esineet jäävät näkyviin, ne tuovat sisustukseen hieman lisää rentoutta. Alaosan rottinkiovet pitävät kuitenkin ilmeen siistinä ja tuovat monipuolisuutta säilytysmahdollisuuksiin. Ovet ovat kivan kevyet ulkonäöltään, mutta kuitenkin samalla myös tarpeeksi peittävät: niiden taakse piiloutuvat myös ne epäesteettisemmät tavarat, joita ei halua pitää koko ajan esillä. Tällaistakin säilytystilaa tarvitaan.

Tyyliltään rottinki sopii ihanasti vanhaan taloon, se on samaan aikaan raikas ja mukavan klassinen materiaali. Malliston tuotteita on saatavilla muutamassa eri värissä; mustaksi tai valkoiseksi maalattuina, ruskeaksi lakattuina tai tässä luonnonvärisen männyn sävyssä, joka tuntui tähän tilaan mieluisimmalta vaihtoehdolta. Vetimiksi valitsin messinkiset lippavetimet, jotka viimeistelevät kokonaisuuden ja yhdistyvät tilan muihin messinkiyksityiskohtiin.

Kaappi löysi luonnollisen paikkansa sohvan takaa, näin se tasapainottaa toisen puolen korkeaa pönttöuunia. Sen leveydeksi valitsin 80-senttisen vaihtoehdon, sillä en halunnut tukkia tuota nurkkaa liian täyteen. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä näin kaapin ympärille jää vähän ilmaa eikä sitä tarvitse sijoittaa ihan nurkkaan (yleisestikin kaikki kalusteet näyttävät paremmalta, kun niitä ei ole työnnetty ihan seiniin kiinni). Kaapin viereen on tulossa vielä Bakerin klassikkokankaalla verhoiltu nojatuolini, kunhan kangas löytää brexitin kiemuroista Suomeen asti. Tämäkin yhdistyy jatkossa hyvin kaapin väreihin ja täydentää tuota seinustaa vielä pikkuisen runsaammaksi.

Nyrkkisääntöni säilytyskalusteita valitessa on sekoittelu: samaan huoneeseen kannattaa valita eri korkuisia säilyttimiä, tällöin lopputulos on yleensä tasapainoisin. Jos kaikki kalusteet ovat samassa linjassa, esimerkiksi puolikorkeita laatikostoja tai matalia tasoja, näyttää kokonaisuus helposti vähän puuroiselta. Erilaiset korkeudet tuovat rytmiä tilaan, tämänkin kaapin myötä nurkka ryhdittyi tosi mukavasti. Kunhan saan vielä ympäröivät palaset lopullisille paikoilleen, viilautuu kokonaisuus vielä pikkuisen lisää. Hyvä tämä toki jo näinkin on – sisustuksen ei edes minusta tarvitse olla koskaan täysin valmis.

Tämä pieni päivitys piristi mukavasti olohuoneen ilmettä, nyt tila tuntuu taas astetta jäsennellymmältä. Kyllä vain korkea kaappi toi ryhtiä tilaan, vaikka pidin myös tuossa kohdassa aiemmin sijainneesta matalasta sivupöydästä. Korkea vitriinikaappi on kuitenkin paikassaan huomattavasti viimeistellympi ja tuo toivottua vaihtelua huoneen kalusteisiin ja niiden korkeuksiin. Ilolla otin myös kaapin tarjoaman säilytystilan vastaan – tätä kun ei koskaan voi olla kodissa liikaa.