Nyt innostaa: oranssit tulppaanit
Yksi takuuvarma kevättalven merkki on tulppaanien ilmestyminen kauppoihin, koteihin – ja someen. Sillä pakkohan niitä on hehkuttaa kaikesta kliseisyydestä huolimatta. Tämä joka puolelta pursuava tulppaanihehkutus saa myös ainakin minussa aikaan vahvan reaktion: kun näen tarpeeksi tulppaanikimppuja somessa, alkaa tehdä mieli hankkia niitä itsekin. Tällä kertaa ihastuin erityisesti haalean oranssin sävyisiin tulppaaneihin, tämä väri tuntuu ihanan raikkaalta ja istuu aika hauskasti myös kotini muihin sävyihin.
Tulppaaneissa on jotain vahvaa symboliikkaa, jännää miten yksi kukka voikaan tuoda mukanaan niin paljon raikkautta ja kevättalven tuntua. Erilaisista tulppaanilajikkeista suosikkejani ovat ranskalaiset tulppaanit. Ne ovat ehkä vähän harvinaisempaa herkkua kotonani, mutta toisaalta näitä näyttävämpiä kukkia ei kaipaakaan kuin muutaman silloin tällöin. Kun veden muistaa vaihtaa ja kukkiin leikata uuden imupinnan säännöllisesti, säilyvät ne hyvänä aika pitkäänkin. Ranskalaisten tulppaanien pitkä nuokkuva varsi ja iso kukinto ovat jotenkin erityisen chic – yksinkertaista eleganssia, jonka muutenkin ranskalaiset niin hyvin taitavat.
Vähän samanlaista fiilistä saa kuitenkin markettikimpuistakin, johon tällä kertaa turvauduin ruokaostosteni lomassa. Tykkään rikkoa valmiskimppuja ja ripotella yksittäisiä kukkia ympäri kotia. Nyt leikkasin muutaman reilusti matalammaksi ja asettelin pieneen Georg Jensenin teräsvaasiini. Tulppaaneista kannattaa kokeilla joskus ottaa myös kaikki lehdet pois, niistä tulee tällöin selväpiirteisempiä ja ehkä vähän enemmän ranskalaishenkisiäkin. Etenkin pienissä muutaman kukan sommitelmissa lehdettömyys toimii aika hauskasti. Itsekin karsin lehdet minimiin ja tykkään tuosta astetta simppelimmästä lopputuloksesta. Kun varret venähtävät, saavat loputkin lehdet lähteä.
Toki runsaat kimputkin ovat ihania, nämä ovat minusta kauneimmillaan kunnolla avautuneena ja jo aavistuksen nuokkuvina. Tämä viime keväinen kimppu innostaa edelleen väreillään – tuollainen pläjäys on kyllä ihana.
Markettitulppaaneista kannattaa kokeilla joskus ottaa kaikki lehdet pois, niistä tulee tällöin selväpiirteisempiä ja ehkä vähän enemmän ranskalaishenkisiä.
Tähän aikaan vuodesta on erityisen ihanaa ostaa kukkia. Ne tuovat piristystä talven keskelle ja ikään kuin pienen lupauksen keväästäkin. Joten kliseistä tai ei, minä nautin kukkasistani ja hehkutan niitä myös täällä somessa. Sillä tällaiset pienet jututhan tuovat juuri sitä tunnelmaa ja eloa kotiin.
Ostatteko te tulppaaneja, ja mikä on teidän lempivärinne?
Kukissa lempivärini on valkoinen,
mutta vaihtelun vuoksi kaikki kukkien värit ovat kauniita
niin kotona, metsässä kuin puutarhassakin.
Onkohan tuo Georg Jensenin teräsvaasi Ilse kannu ja
löytyyköhän sitä useampaa kokoa?
Kiitos arkea ilahduttavasta blogistasi.
Sepäs se, vaihtelu virkistää kukissakin! Ja kiitos itsellesi, kun seurailet mukana.
Vaasi on juurikin Ilse. Tästä on ainakin ennen ollut olemassa myös isompi koko, saattoi kulkea myös Mama-nimellä. Tosi kiva ajaton muoto kyllä tässä!
Tänä vuonna ihastuttaa hennon lilat tulppaanit. Ihastun joka vuosi eri väriin ja kyllästyn siihen sitten sesongin lopulla. Viime vuonna haalin vaaleanpunaisia tulppaaneja. Alkuvuodesta huomaan kaipaavani pastellisävyjä vastapainona syksyn ja joulun vahvoille väreille.
Oi, lila on nyt tosi ajankohtainen ja ihana sävy. Vähän samaa vastakohtaisuutta itsekin kaipaan, kirkkaat sävyt toimivat myös vähän samalla tavoin. Kyllä värit vain virkistävät niin paljon! 🙂