Vähän erilainen tuoksupelargonia

Ihania nämä kesäillat! Tänään taisi olla kevään ensimmäinen päivä, kun ulkona tarkeni ilman takkia – nyt istun vieläkin valoisassa olohuoneessa ja parvekkeen avonaisesta ovesta kantautuu mustarastaan laulu. Iltojen valo on kivan tunnelmallinen ja vaihtelee ihanasti olohuoneen kullankeltaisesta hämyiseen makkariin ja keittiön vaalean viileään, joten ilta on itse asiassa aika kivakin aika kuvien ottoon. En nimittäin ole niin tarkka siitä, onko valotus kuvissani täydellinen tai valkotasapaino täsmällisesti kohdillaan. Tunnelma on tärkeämpää. Nyt nappasin pari kuvaa keittiöstä sen viileässä iltavalossa, kun päätin esitellä tarkemmin sen uusimman hauskan tulokkaan.

Tänään pyörähdin asioilla kaupungilla ja piipahdin samalla Micci Shopissa – tämä kukkakauppa on sen verran normaalin reittini ulkopuolella, että yleensä ei tänne tule poikettua, mutta vaihtelu virkistää. Ihastelin oven eteen tuotuja ihania ulkokasveja, mutta ihan vielä en tohtinut moisia hankkia. Sen sijaan löysin tämän hauskan pallomaisen kasvin, jonka nimeä piti ihan kysyä. Se ilmeni tuttuakin tutummaksi tuoksupelargoniaksi, mutta tämä erä vain oli sattunut olemaan tuolla lailla hauskasti kerällä. Olen tuoksupelargonien suuri ystävä, joten tokihan tämä piti hankkia – siitä onkin jo tovi aikaa, kun tällainen on viimeksi minulla ollut.

Erityisen hauskasti tämä sopii minusta keittiöön, kasvissa on jotain yrttimäistäkin fiilistä. Se myös levittää vienoa sitrusmaista tuoksua ympärilleen, raikastaa ympäristönsä ihanasti. Hetken päästä tämän voi viedä uloskin, mutta en tiedä raaskinko, tuoksu menee kuitenkin siellä ihan hukkaan. Minulle kesä tulee kotiin juuri tällaisten raikkaiden kasvien myötä, ja tokihan myös kevyet tekstiilit kuuluvat asiaan. Ja kuten kuvasta näkyy, on verkkokassikin jo kaivettu esille – siitä jos mistä tulee kesäfiilis. Kohta voi jo huidella sandaalit jalassa torille tuon kanssa!

Mitä kasveihin tulee, olen yleisesti ehdottomasti enemmän runsaiden ja rönsyilevien kuin selkeiden ja veistoksellisten kasvien ystävä. Tai no, tykkään toki esimerkiksi kaktuksistanikin, mutta silti pidän eniten villisti kasvavista tuoksupelargonioista, aitoviikunoista, rehottavista heinäkasveista ja sen sellaisista. Myös köynnösvehkani on yksi suuri suosikkikasvini, sen nimeä muuten kysytään aina kun jossain vilahtaa kuva siitä. Mutta esimerkiksi suoraan ylöspäin kasvavasta lyyraviikunastani kaipailisin jo vähän eroonkin, se ei vain tunnu löytävän omaa paikkaansa tässä kodissa. Monihaaraiset harottavat lyyraviikunat ovat sitten taas ihania – ehkä tässä on juuri se pieni rönsyilevyys, joka kiehtoo säntillisen suorakasvuisen sijasta.

Mitä lajikkeita teidän suosikkikasveihin kuuluu?