Kotona juuri nyt

Viime päivät ovat kuluneet vauhdilla ja olenkin kiireen keskellä viettänyt somen puolella vähän hiljaiseloa. Usein kaikenlaiset asiat tuppaavat pakkautumaan yhteen nippuun ja juuri nyt onkin kaikenlaista kivaa vilskettä meneillään. Nämä kuvat nappasin illan taitteessa, kun päivän työt oli pulkassa ja laskevan auringon pehmeä valo kauneimmillaan. Näiden yhteyteen päätin kirjoitella sekalaisia mietteitä ja kuulumisia viime päiviltä.

Viime aikoina olen ihastellut tätä huikeaa valoa, jota tuntuu riittävän jo yömyöhään asti. En malta olla kuvaamatta olohuonetta, joka kylpee iltaisin kauniin kellertävässä iltavalossa. Ilmansuunnilla ja näkymillä on tosiaan merkitystä, yritän muistutella tästä itseäni myös jatkon kuvioita suunnitellessa – hämärämmissä asunnoissa ei ikinä välity ihan sitä samanlaista kutsuvaa fiilistä, minkä runsas luonnonvalo saa aikaan.

Olen myös käynyt läpi vaatevarastoani, laittanut käyttämättä jääneitä juttuja kiertoon ja päivittänyt hiukan kaappia kesää varten valmiiksi. Minulta on puuttunut tukevat nilkkaremmilliset matalat sandaalit, joilla jaksaa kävellä tarvittaessa koko päivän, nyt löysin sellaiset & Other Storiesin valikoimista. Nämä ovat juuri sopivan tukevat ja silti suht kevyet ja simppelit, aitoa nahkaa ja hintalappu tähän nähden oikein mukava. Olen oikein tyytyväinen löydöstäni.

Viime viikolla hankkimani pionit ovat jo kuihtumaan päin. Ovat tosin tällaisenaankin minusta kauniita, miltei jopa kauniimpia kuin ihan uusina ja terhakoina. Syvä fuksian väri haalistui haalean vaaleanpunaiseksi, kukista sai siis nauttia kahdessa eri värissä. Nyt lehtiä putoilee jo siihen malliin, että on aika heittää nämä pian pois. Silti en lakkaa ihailemasta myös kuihtuneita kukkia, niissä on jotain runollista ja oudon omanlaista tunnelmaa.

Tämä näkymä on suosikkini, pariovien läpi kohti olohuoneen perää. Parvekettakin voisi jo hiljalleen alkaa somistaa enemmän kesään, ikkunoiden vieressä sijaitsevan parvekkeen kasvit tuovat nimittäin kivaa tunnelmaa ihan sisälle asti. Ihan vielä en ole uskaltanut hankkia kesäkukkia viileiden öiden takia, samoin pienen viljelypalstani taimet ovat vielä tyystin hankkimatta. Ehkä sitten kesäkuun taitteessa voisi jo harkita istuttavansa jotakin ulos – eihän siihenkään ole enää matka eikä mikään. Joko te olette uskaltautuneet hankkimaan kesäkukkia ja kasveja ulos?

Näin muuten tällä hetkellä niin kotona kuin mielessä vallitsee tietynlainen odottava tunnelma. Kaikenlaisia kivoja työjuttuja on tulossa ja lisäksi asuntoasiatkin alkavat kutkuttaa ihan toden teolla. Tähän liittyen minulla onkin jos jonkinlaisia suunnitelmia, vielä pitäisi osata valita niistä paras. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällaisissa asioissa kannattaa luottaa toki järkeen, mutta myös intuitioon. Olen jo joskus aiemmissakin yhteyksissä todennut, etten oikein ole sitä tyyppiä, joka etsii vuosikausia sitä täydellisintä valintaa. Ajattelen ennemminkin niin, että jos esimerkiksi kodissa on jotain, joka sykähdyttää juuri sillä hetkellä, voi se olla ihan tarvittava peruste (toki järkiseikat huomioiden) tämän hankintaan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuvat kuitenkin, mikään ei ole pysyvää eikä täydellistä, miten siis kodiltakaan voisi odottaa tällaista. Kaikesta löytyy jotakin negatiivista, jos sitä alkaa etsimällä etsimään. Pääasia onkin se hyvä fiilis ja tunne, jota joko löytyy tai ei. Sitä kun seuraa, menee harvoin pieleen.

Sellaisia sekalaisia kuvia ja kuulumisia tällä kertaa. Nyt taitaakin monella alkaa pitkä viikonloppu huomisen helatorstain ansiosta – minulla se on työpäivä siinä missä muutkin, mutta eiköhän viikonloppuna jotakin kivaa voisi keksiä. Ainakin voisin totetuttaa Suvin ja Annen aloittaman kukkahaasteen, siivota parvekkeen ja vähän somistaa kotia. Siinähän sitä tekemistä jo onkin yhdelle kevätviikonlopulle.

Heleää helatorstaita!