Keittiön sekalaiset
Mukavaa perjantaita! Taas on näköjään viikonloppu – itsehän olen kadottanut ajantajun jo viikkoja sitten, mutta ainakin somen perusteella viikonlopun merkitys on edelleen monelle iso, ja niin on hyvä tietysti ollakin. Minulle viikonloput ovat päiviä siinä missä muutkin, sillä esimerkiksi kotikoulu, työt tai mikään muukaan ohjelma eivät tässä tilanteessa rytmitä viikkoa mitenkään erityisesti. Niinpä nytkään ei ole alkavalle viikonlopulle sen kummempia suunnitelmia, paitsi no siivota pitää ainakin, sellaisen tarpeessa koti tuntuu ehdottomasti olevan. Muuten lähinnä tiedossa on sitä samaa mitä ennenkin, eli kotona oleskelua, töitä ja ulkoilua, toivottavasti saadaan nauttia aurinkoisista ilmoista nyt viikonlopunkin yli!
Tällä hetkellä kotonakaan ei ole sen suurempia kohennuksia tai muutoksia tehtävänä, mitä nyt vaihtelua saadakseni siirtelen välillä tavaroita ja esineitä paikasta toiseen. Nyt keksin kokeilla Kilta-tuoliani keittiössä, ja itse asiassa tämä luumunvärinen tuoli näyttää ihan hauskalta aamiaisnurkkaankin nyhdistettynä. Itsehän oleskelen useimmiten tuossa penkillä, mutta ihan kiva saada vastapuolellekin vähän jakkaraa mukavampi istuin. Kiltahan on mitä mukavin tuoli istua ja sopii hyvin myös ruokailukäyttöön. Voin kertoa, että aamut alkavat paljon miellyttävämmin, kun voi ländätä rennolle ja mukavalle istuimelle jäykän pikkutuolissa tönöttämisen sijaan – suosittelen siis kaikkia satsaamaan ainakin yhteen (tai tietenkin mieluiten useampaankin) supermukavaan tuoliin, jossa kelpaa juoda santsikuppi toisensa perään.
Kävin myös läpi kaappejani ja löysin sieltä kippoja ja kuppeja, joita en muistanut siellä olevankaan. Kaivoin esille haalean keltaiset vanhan Arabian sokerikon ja kermakon, ne sopivat aika hauskasti juuri näin pääsiäisaikaan. Myös tuo ikkunalaudalla oleva keltainen kantokahvallinen koppa on vanha, mutta tässä ei ole Arabian leimaa pohjassa, se on aika ihana vaikka pienten suklaamunien säilytykseen. Vanhat astiat ovat niin hauskoja mausteita uusien astiasarjojen rinnalle!
Myös tämän kaalikulhon bongasin kaapeistani. Nämä kaaliastiathan valloittivat somen vuosi pari sitten, ja minäkin näköjään innostuin hankkimaan palan tätä huumaa itselleni. Ihan hassunhauska esine tämäkin, sopii kivasti keväiseen kattaukseen. Itse olen käyttänyt tätä pientä kuppeloa etenkin teepussien laskemiseen tai kattauksessa voikimpaleen tai sormisuolan alustana. Pieniä kipposia tarvitaan aina, miksipä niissä ei voisi joskus olla vähän iloa ja huumoria mukana.
Olen huomannut innostuvani tällä hetkellä tosi paljon erilaisista väripisteistä. Ne saattavat olla vahvoja ja aika hassujakin värejä ja väriyhdistelmiä, mutta jokin näiden energisyydessä vain kiehtoo. Nämäkin lisäykset toivat keittiöön ihan uudenlaista piristystä. Ja ehkä kyseessä on myös sellainen tietynlainen erilaisuus, joka innostaa: itsestään selvien kokonaisuuksien sijaan kaipaan omaan kotiin hieman särmää ja yllätyksellisyyttä. Kaikenlaiset vanhat astiat, maljakot ja vaikka ruukutkin ovat helppo tapa lisätä eloa kotiin ja kerroksellisuus viehättää muutenkin – kunhan ajat tästä taas paranevat, täytyykin ehdottomasti elvyttää vanha kirppistelyharrastukseni taas takaisin henkiin. Niitä päiviä odotellessa.
Värikästä viikonloppua!