Kevättä kasveille

Jo jonkin aikaa tehtävälistallani on roikkunut eräs tälle vuodenajalle erittäin ajankohtainen puuha: kasvien mullanvaihto nimittäin. Olen venyttänyt jo jonkin aikaa tätä jokakeväistä askaretta, vaikka paras ajankohta tälle onkin vasta edessä. Kasvini ovat kuitenkin talven jäljiltä sen verran surkeassa kunnossa, että halusin suorittaa mullanvaihdon niin pian kuin mahdollista, jospa ne tämän myötä virkoaisivat taas uutta kasvukautta kohti. Nyt viikonloppuna sain viimein homman suoritettua, ja samassa yhteydessä päätin kertoa kasveistani vähän tarkemminkin, näistä kun aina kysytään. Nytpä siis on vuorossa pikkuisen kasvijuttuja ja inspistä tämän keväisen puuhan aloittamiseen.

Perustin pienen mullanvaihtopisteen keittiön terästasolle. Tässä taas yksi askare, jossa terästaso on osoittautunut tosi näppäräksi, sitä ei tarvitse varoa tällaisessa sotkevammassakaan hommassa. Kasvivalikoimani koostuu sekä kaktuksista että isolehtisistä viherkasveista, joten hankin paria erilaista multaa, kaktuksille omaa, hiekkapitoisempaa kaktusmultaa ja muille kasveille tavallista istutusmultaa. Jospa optimaalisten kasvualustojen myötä kasvitkin innostuisivat entistä reippaampaan kasvuun. Luin, että yleisesti kasvien mullanvaihto on suositeltavaa tehdä joka vuosi. Hitaasti kasvavien kasvien kohdalla mullat voidaan vaihtaa joka toinen tai kolmas vuosi. Tunnustan, että tämä on ollut vauhtini oikeastaan kaikkien kasvien suhteen – skarpattavaa löytyy siis tästäkin.

Oikealla kuvassa vilahtava enkelinsiipi on suosikkini, ja valitettavasti myös talven aikana eniten kärsinyt kasvi. Toivottavasti sekin kevään tullen piristyisi vielä uuteen nousuun!

Kasvien suhteen ehkä suurin haasteeni on säännöllisen kastelun muistaminen. Pitäisi ottaa kerran viikossa tietty kastelupäivä, sanotaanko vaikkapa sunnuntai, jolloin tämä tehtävä olisi helpompi muistaa. Yleensä olenkin pyrkinyt kastelemaan kukat viikonloppuisin, mutta rutiinia tästä ei ole jostain syystä kuitenkaan päässyt syntymään, ja kasvit ovat edelleen olleet satunnaisen kastelun armoilla. Jatkossa voisinkin luvata itselleni huolehtia kasveista paremmin – kun niitä kerran on hankkinut ja niistä pitää, ei niistä huolehtimisen pitäisi olla niin hankalaa.

Tämän hajamielisen kastelijan apuna ovat olleet kuitenkin kastelupallot, jotka pitävät huolta kasvin säännöllisestä vedensaannista, nämä ovat olleet kyllä pelastus! Toki se kastelupallokin pitäisi sitten muistaa täyttää, muuten siitä ei oikein ole apua. Omani ovat muovia ja ihan ruokakaupasta ostettu, mutta esimerkiksi Iittala julkaisi nyt keväällä kauniit lasiset kastelupullot. Ne olisivat tosi nätti ja käytännöllinen lisä kasvin kylkeen!

Myös lannoituksen saisi hiljalleen jo aloittaa, ja niinpä kaivoin kaapista vanhan Substralini esiin. Sen kyljessä jopa sanotaan, että kasveja voi lannoittaa kerran kuussa myös loka-helmikuussa kasvukauden ulkopuolellakin – tätä en kyllä ole tehnyt, ja sen huomaa. Omien havaintojeni mukaan lannoituksesta on ihan silminnähtävää hyötyä, sen avulla kasvi jaksaa kasvaa huomattavasti paremmin. Nyt uuden kasvukauden alussa täytyy siis taas muistaa panostaa myös tähän.

Ylivoimaisesti eniten saan kyselyitä ylläolevien kuvien etualalla olevista kasveista. Kyseessä on sama lajike, köynnösvehkan sukuun kuuluva kasvi, joita minulla on kaksin kappalein. Toinen vain on hieman kärsineempi kuin toinen, kuten kuvasta näkyy, heh. Tässä kasvissa on kuitenkin kivaa se, miten nopeasti se nousee taas uudelleen kasvuun. Auringonvalon ja säännöllisen kastelun turvin tämä alemman kuvan kuoleman kielissä oleva kasvikin on tehnyt uutta lehteä jo ihan mukavasti. Voin siis suositella tätä kasvia lämpimästi myös kaltaisilleni hajamielisille kasvi-intoilijoille.

Muuten omistan useita kaktuksia ja tyräkkejä, jotka ovat yleisesti ottaen myös aika helppoja tapauksia. Tykkään näiden simppelistä ja graafisesta ilmeestä, sopivat kivasti moderniin sisustukseen. Myös lyyraviikuna on osoittautunut suht helpoksi kasviksi, tämän näyttävä ja veistoksellinen ilme viehättää myös kovasti.

Kastelukannuni on vanha kirppislöytö, ja tykkään siitä kovasti. Hieman tilavampi se saisi olla, mutta muuten ulkonäöltään kivan simppeli – tämän voi huoleti jättää esillekin lojumaan. Huomasin muuten, että Granitiin on hiljattain tullut miltei tismalleen samanlaisia kannuja myyntiin, tämäpä vain vinkiksi kivan kastelukannun etsijöille. Näitä nimittäin ei ole markkinoilla ihan liiaksi asti.

Kastelupallo on käytössä mukavan huomaamaton – kiva, että nämä ovat yleistyneet ja tällaisia on saatavilla jo monessa eri paikassa. Ehdottomasti hankinnan arvoinen kapistus!

Mites siellä kasvien huolto – joko on keväthommat tehtynä?