Makuuhuoneen zen

Sisustajien superviikko alkaa olla takana päin. Helsinki Design Week ja Habitare tarjosivat silmänruokaa ja inspiraatiota taas pitkäksi aikaa, ja nyt voi kääntää katseet taas uutta kautta ja vuodenaikaa kohden – sillä viimeistään nyt, syyskuun puolivälissä, voi julistaa syksyn kunnolla saapuneen.

Täytyy sanoa, että kaiken viime aikoina esillä olleen inspiroivan ja uuden myötä huomaan myös kärsiväni pienestä vastareaktiosta. Kotona tekee mieli karsia ja yksinkertaistaa vähän joka nurkkaa. Tämä mielentila johtuu toki osittain varmasti myös tästä vuodenajasta: syksyisin huomaan usein kaipaavani kesän jälkeistä tuuletusta eli tyhjiä pintoja, avaruutta ja yksinkertaisia värejä. Viimeisimpänä iskin kiinni makuuhuoneeseen, ja loin tilaan vähän karsitumpaa ja selkeämpää ilmettä. Tällainen seesteinen zen-tunnelma tuntuu juuri nyt niin raikkaalta.

Yöpöydilleni kertyy helposti tavaraläjiä: kirjoja, vesilaseja, koruja ja rasvaputeleita. Tällaiset satunnaiset sommitelmat ovat omalla tavallaan viihtyisiä, mutta nyt teki mieli siivota kaikki pois. Näiden sijaan asettelin pöydälle vain Iittalan vintagelyhtyni, tässä on ihana poltella kynttilää illan tullen. Lyhdyn pehmeät muodot ja sen läpi siivilöityvä oranssihtava valo ovat aivan ihanat, tämä onkin heittämällä paras kirppislöytöni hetkeen.

Myös kaikki ylimääräiset tyynyt saivat lähteä, ja tein sänkyyn vain yksinkertaisen petauksen. Yleensä nostan tyynyt pystyyn seinää vasten, mutta nyt teki mieli asetella ne lappeelleen – heti tuli vähän eri ilme petaukseen. Valkoisia lakanoita piristää pari Linumin hillittyä raitatyynyä, pidän paljon näiden klassisesta lookista. Tumma pellavainen sängynpeitto puolestaan ryhdittää valkoista petausta ja tuo tilaan kaipaamaani kontrastia. Juuri nyt innostaa tällainen mahdollisimman yksinkertainen ilme.

Siirsin makuuhuoneeseen myös lyyraviikunani, joka oli jäänyt vähän ylimääräiseksi olohuoneen puolella. Saas nähdä mitä kasvi tykkää siirrosta hämärämpään tilaan, mutta olkoot tuossa ainakin hetken. Isot kasvit muuttavat huoneen tunnelmaa hetkessä, joten niitä ei kannata koskaan unohtaa sisustuksessa. Makuuhuoneenkin fiilis muuttui heti vähän erilaiseksi, jotenkin pehmeämmäksi, kun kannoin tämän kookkaan kasvin sisään – näyttävä vihreälehtinen kasvi tuo juuri sopivasti eloa neutraalin väripaletin keskelle.

Nyt oikein odotan, että pääsen pujahtamaan tuonne puhtaiden lakanoiden väliin. Sateinen päivä on kääntynyt täällä varsin aurinkoiseksi illaksi, ja nyt vähän jopa harmittelenkin tätä – sateisissa illoissa on nimittäin aina se oma tunnelmansa. Vaan eiköhän sadetta tulla saamaan vielä monen monta kertaa alkavan syksyn aikana: alussa se on jopa ihanaa, ja viimeistään marraskuun kieppeillä alkaa tökkiä ja pahasti. Niinhän se aina menee…

Ihanaa sunnuntai-iltaa!