Ranskalaiset vohvelit, mutta mistä lienevät olla lähtöisin
Nimestään huolimatta ranskalaiset vohvelit eivät ilmeisesti ole Ranskasta lähtöisin. Tai no, oikeastaan tästä aiheesta ei ihan hirveästi löytynyt mistään tietoa, joten paha sanoa mitään varmaa suuntaan tai toiseen. Oli miten oli, niin ne ovat erittäin hienostuneita ja herkullisia ja varmasti kelpaisivat ranskalaiseenkin herkkuhetkeen. Jos nyt saisi aikaiseksi, niin voisi tosiaan tiedustella asiaa noilta ranskalaisilta tutuilta. Kokki kuitenkin on saanut nauttia tästä herkusta useinkin, sillä sitä on heidän perheessään valmistettu usein jo vuosikymmenten ajan. Tuolla alalaidassa onkin se kokin äidin resepti, minkä pohjalta tätä lähdettiin puuhailemaan.
Aloita nyppimällä 200 grammaa voita ja 200 grammaa vehnäjauhoja taikinaksi. Nyt ei saa sitten vaivata taikinaa liikaa, ettei siitä tule liian sitkeää. Taikina laitetaan noin tunniksi jääkaappiin ja positiivista on tietysti myös muistaa ottaa taikina silloin tunnin päästä pois, ettei käy niin, että se unohtuu sinne seuraavaksi päiväksi. On vähän kankeahko taikina jatkokäsitellä, mutta se ei nyt viikonloppuaamun leivontahetkeä häiritse.
Jaa taikina kahteen osaan ja kaulitse kumpikin puolikas jauhojen avulla noin 2-3 millin paksuiseksi levyksi. Tee levystä mahdollisimman säännöllisen suorakaiteen muotoinen (neliökin käy), sillä siitä leikataan seuraavaksi noin 4×4 senttimertin kokoisia paloja. Pistele palasiin reikiä haarukalla ja asettele ne leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele päälle vielä sokeria ennen kuin palat paistetaan 220-asteisessa uunissa. 6 minuuttia lienee sopiva aika, mutta tarkkaile vohveleita, etteivät ne pala. Haluttu värisävy on sellainen kaunis vaalean/kullanruskea. Anna vohveleiden jäähtyä kunnolla.
Seuraavaksi tarvitaan täytettä vohveleihin. Tai niiden väliin, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Sekoita 75 grammaa voita, 75 grammaa tomusokeria, kananmunankeltuainen, teelusikallinen vaniljasokeria ja 2 ruokalusikallista kahvia keskenään tasaiseksi kreemiksi.
Sitten pitää vielä täyttää vohvelit. Ota siis kaksi vohvelinpuolikasta, laita toisen tasaiseen puoleen kreemiä sopivaksi katsomasi määrä ja liimaa palat yhteen. Toista tämä toimenpide loppujen palasten kanssa. Ihan hirveän paljoa täytettä ei kyllä vohveleihin sovi tai muuten se pursuaa yli syödessä.
Nyt keittelemään kupponen kahvia tai teetä ja nauttimaan näistä herkuista. Kannattaa varmaan kutsua ystäviäkin auttamaan vohvelisavotassa. Vaikka näitä ei satoja kappaleita tästä tulekaan, niin ovat ne hyvällä tavalla tujua tavaraa ja tyydyttävät makeannälän nopeasti.
Herkulliset ranskalaiset vohvelit
Ainekset
- Vohvelit
- 200 g
- voita
- 200 g
- vehnäjauhoja
- 6 rkl
- vettä
- Täyte/kreemi
- 75 g
- voita
- 75 g
- tomusokeria
- 2 tl
- kahvia
- 1 tl
- vaniljasokeria
- 1 kpl
- kananmunan keltuainen
- Päälle
- Muut ainesosat
- sokeria
Tee näin:
Nypi voi ja jauhot taikinaksi, mutta älä vaivaa. Laita taikina tunniksi jääkaappiin, jonka jälkeen jaa se kahteen osaan.
Valmista täyte sekoittamalla voi, tomusokeri, kahvi, vaniljasokeri ja kananmunankeltuainen keskenään.
Kaulitse palaset n. 3 millimetrin paksuisiksi levyiksi. Leikkaa 4×4 cm kokoisia palasia taikinasta ja painele niiden pintaan reikiä haarukalla.
Sirottele päälle sokeria ja paista 220:ssa asteessa n. 7 minuutin ajan. Anna jäähtyä.
Täytä vohvelit kreemitäytteellä.
Tosi herkullisia ,on kokeiltu
Innostuin nimikysymyksestä. Kävin katsomassa netissä ja löysin nämä tiedot.
Ruotsissa (josta monet asiat ovat tuleet Suomeen….) on olemassa leivos (?) nimeltä FRANSKA VÅFFLOR (myös tunnettu nimellä PARISER VÅFFLOR).
Katsokaa esim. http://sv.wikipedia.org/wiki/Pariserv%C3%A5fflor
Googlamalla ruotsinkielisellä nimikeella löysin erilaisia reseptejä ja kuvia leivoksesta. Yhteistä niillä oli: ne ovat muodoltaan ovaaleja, niillä on vohvelia muistuttavia ruudullisia kuvioita pinnalla (kaulimesta tulleet, ja ne olivat täytettyjä jonkunlaisella (useinmiten vanilja-) kreemillä.
Mistä sitten tämä ranskalainen/pariisilainen nimitys tulee? Mitään vuorenvarma en löytänyt, mutta johtopäätöksien kautta uskon että olen löytänyt ainakin jonkunlaisen selityksen.
Ne jotka osavat lukea ranska, voivat tutustua tutkielmaan jossa käsitellään eränlaista vohvelityyppiä joka muistuttaa näitä ruotsalaisia ’Pariisin vohveleita’.
http://pfeda.univ-lille1.fr/iaal/docs/iaal2003/gauf/gaufre.pdf
Poiminta siitä tutkielmasta: Historiallinen tausta on monimutkainen ja nämä ’vohvelit’ levisivät moniin maihin, joten voi vetää monia johtopäätöksiä. Tässä omani:
Keskiajalla (m.m. Belgiassa, mutta myös ympärillä olevissa maissa kuten Hollannissa ja Pohjois- Ranskassa) tehtiin ja myyntiin (niin sanottuja ’ei siunattuja’) oblaatteja jotka olivat makeita ja joihin oli lisätty uskonnollisia kuvioita. Jossain vaiheessa nämä ruvettiin tekemään jonkunlaisessa vohvelimuotissa, josta syntyi ruudullinen kuvio joka näkyy tänäkin päivänä Pariisilaisessa vohvelissa. Kuvio muistutti hunajakennostoa (ehkä haluttiin muistutta hunajan käytöstä makeissa vohveleissa, ja sillä myös erotaa ne ’siunattuista oblaateista’?)
Aatelisto ja kuninkaat pitivät näistä ’vohveleista’. M.m. ranskalainen kuningas Frans I (1515–1547) rakasti niitä ja sitä kautta nämä oblaattit/vohvelit/keksit/leivokset levisivät varmasti ympäri Ranskaa, ja sitä kautta Renessansin aikana myös muihin Europaan maihiin, josta sitten – ehkä – Ruotsiin (tai Venäjän kautta, jossa myös nautittiin monesta ranskalaisista herkuista) kautta Suomeen. Jos tulivat Venäjältä, ’ranskalainen vohveli’ olisi siis myös ihan luonnollinen sanan käyttö Suomessa.
Esim. ranskankieliset vallonit muuttivat Belgiasta työn perässä Ruotsin, ehkä he ovat tuoneet tätä herkkua Pohjoismaihin? Mutta eihän se selitä minkä takia näitä leivoksia kutsuttiin ’ranskalaisiksi’ ja vielä vähemmän miksi ’pariisilaisiksi’.
Arvoitus siis pysyy, mutta vähän lähemmäksi vastausta pääsin näillä tiedoilla.
Varma tieto siitä missä ja milloin ensin lisättiin kreemiä ’vohveleitten’ väliin ei ole olemassa, mutta se on mielestäni ihan luonollinen kehitys. Monien keksien välistä löytyy joku täyte, miksipä ei vohveleiden välistä?
Ehkä löydän vielä jotain mielenkiintoisia tietoja kirjasta:
”Leivos : tutkielma ylellisyyden muotokielestä ”/ Bo Lönnqvist ; valokuvat Katja Hagelstam ; [suomennos: Kaisa Haatanen]. Tilasin sen äsken itselleni Helmetistä. Leivokset kun ovat niin kiehtovia.
Luvassa on siis hauskaa lukemista!