Punajuurikukko, koska… miksi ei?

Viimeistä viedään punajuurten osalta. Kaapissa on niitä kuitenkin tarpeeksi vielä johonkin isompaan tuotantoon, joten kokki lähti leikittelemään ajatuksella, että tekee lanttukukon, mutta tietystikin tässä tapauksessa punajuuresta. Ei siinä sen kummempaa pohtimista tarvittukaan ja kukon tekemin pääsi alkuunsa.

Tästä taikinasta tulee hyvin ruisjauhovoittoinen, sillä kahdeksan desiä jouhojen kokonaismäärästä on ruisjauhoja ja vain kaksi desiä vehnäjauhoja. Mutta parempi näin, sillä kokonaisuus toimii paremmin. Kolme desiä vettä sekoitetaan jauhoihin ja suolaan. Siitä siis kunnon taikina aikaiseksi ja lopuksi vielä alustetaan puolella desillä öljyä ja tehdään siitä mukavan kiinteä pallo.

Levitä reipas määrä jauhoja (niitä ruisjauhoja tässäkin tapauksessa) leivonta-alustalle. Taputtele taikinapallosta kämmenillä soikean mallinen taikinalevy, joka on keskeltä vähän paksumpi, noin puolitoistasenttinen. Reunoille mennessä taikinalevy saa olla ohuempi. Ja saa tässä varmaan kaulintakin apuna käyttää. Taikinalevyn päälle ripotellaan vähäsen jauhoja ja sen jälkeen aloitetaan kukon täyttäminen. 

Tähän tarvitaan noin 800 grammaa punajuurta ja 400 grammaa silavaa (tai pekonia tai siankylkeä). Keskelle suorakulmion muotoon punajuuria. Siis leikeltyjä ja viipaloituja sellaisia. Tätä voi pitää vähän tetriksen tapaisena toimena, jossa palat kannattaa sovittaa yhteen mahdollisimman hyvin. Punajuuresta tulee siis ensimmäinen kerros, jonka päälle ripotellaan pikkaisen suolaa. Tämän kerroksen päälle tulee kerros silavaa (tai pekonia tai siankylkeä). Sen jälkeen taas punajuurta ja sitten jälleen pekonia. Suolaa ripotellaan tosiaan vähän joka väliin ja päällimmäiseksi kerrokseksi on hyvä jättää silava.

Täytteen kekoamisen jälkeen käännetään taikinasoikion pitkät sivut ensin päällekkäin ja ne siis liimataan veden avulla kiinni. Sitten taitellaan päädyt myös keskelle päin samalla tekniikalla. Sivele ja painele veden avulla taikinakuori saumattomaksi ja jos tuntuu siltä, että jokin kohta voi olla ohuempi, niin siihen voi liimailla vedellä vähän korjauspalaa. Tärkeintä on, että kuori olisi täysin tiivis. Koko pinta siis kannattaa sivellä veden avulla tasaiseksi. Lopuksi koko kukko jauhotetaan vielä ympäriinsä.

Sitten punajuurikukko työnnetään paistumaan tunniksi 250-asteiseen uuniin. Uunipelti kannattaa siis vuorata foliolla, koska leivinpaperi ei oikein tuollaisista lämpötiloista välitä. Tunnin paistamisen jälkeen kukko otetaan uunista pois hetkeksi, jotta se voidaan valella voisulalla ympäriinsä. Samalla uunin nuppia käännetään pienemmälle ja lämpötila lasketaan 150:een asteeseen. Ennen kukon paluuta uuniin kääritään se vielä folioon ja annetaan tämän jälkeen hautua uunissa vielä kolmesta neljään tuntia. 

Kukko on näin kypsä ja sen voidaan antaa jäähtyä vähäsen. Sen voi tarjoillessa joko siivuttaa tai aidon savolaisen kalakukon tapaan leikata kantta pois ja ottamalla sisältä täytettä tämän seuraksi. Maku tässäkin on hyvä, mutta toisaalta mukana on pekonia/silavaa ja ei heti tule mieleen asiaa, joita tämä ei parantaisi. Tai no niin… muistuu heti mieleen pekonikarkit, -hammastahna ja muutama muu asia joita löytyi eräänä jouluna lahjapaketista ja näihin se maku ei ole ihan paras asia. Mutta siis punajuurikukko saa ainakin minun hyväksynnän.