La Maison ja mahtava ravintolakokemus

Suurin ongelma meillä on ryhmän kokoomme johtuen. Meitä on siis kahdeksan ja joka kerta oikeastaan joku porukasta kyllä puuttuu, joten harvoin koko seurue on samassa paikassa. Mutta silti. Se, mikä suorastaan on ravintoloissa monesti ärsyttänyt on niiden joustamattomuus, sillä ei, meistä jokainen ei halua syödä välttämättä samaa menua ja vaatimuksena tuntuu olevan, että koko pöytäseurue ottaa saman menun. Eli käytännössä asiakkaat palvelevat ravintolaa, eikä toisin päin. Tästä on alkanut tulla oikein kynnyskysymys nykyään. 

Noh, tähän tuli niiiiiin virkistävä poikkeus nyt La Maisonin kanssa. Ensinnäkin siis koko ravintola oli tosi hurmaava yleisilmeeltään. Se ranskalainen teema, joka ruuasta löytyy, löytyi myös sisustuksesta. Ja alkudrinkkien jälkeen ruvettiin pohtimaan toki jo illan ruokaa. Ravintolan kattavana ideana on ranskalaisen keittiön lisäksi se, että menu vaihtuu joka päivä. Eli on vaikea etukäteen tietää mitä on tarjolla. Päivittäiset menut löytyvät kyllä Facebookista, mutta mekin teemme varaukset yleensä kuukautta etukäteen. 

Mutta siis se ruoka. Ai että! Sen verran hyviä vaihtoehtoja löytyi, ettei kolmen ruokalajin päättäminen tuottanut ongelmia. Ensimmäiseksi sain eteeni tartaria, piparjuurta ja parmesania. Kokonaisuus toimi mitä parhaimmin ja en siis edes ole mikään tartarin suurkuluttaja tosiaankaan. Ja annos näytti todella kauniilta. 

Ennen pääruokaa sai hieman odotella, kun itse totesin kolmen ruokalajin menun olevan sopivampi itselle kuin viiden ruokalajin vastaava. Lähinnä siitä syystä, että sinisimpukkakeitto kampasimpukan kera ei vain ole itselle niin houkutteleva, koska en merenelävistä välitä. Ja tämä kannettiin siis pöytään heille, jotka ottivat laajemman menun. Mutta sitten, kun pääruoka ilmestyi pöytään niin meinasi annoskateus iskeä. Itse olin täysin tyytyväinen valintaani, joka oli peuraa ja kurpitsaa, mutta ystäväni eteen ilmestynyt annos näytti niin upealta ja värikkäältä. Se näytti oikeastaan hyvin kesäiseltä ja omani oli väreiltään syksyisempi. Peura oli niin täydellisesti valmistettu ja tuo makumaailma lautasella vei aivan mennessään. Kurpitsan makeus yhdessä lihan kanssa toimi todella hyvin. 

Viiden ruokalajin nauttineet saivat tässä välissä juustolautaset eteensä, mutta itse odottelin jo varsinaista jälkiruokaa, joka oli rommibaba suolapähkinäjäätelön kera. Oikein hyvää sekin, mutta tietysti jäätelön ylimpänä ystävän olisin mielelläni nähnyt osasten painoarvon toisinpäin. Babahan oli hyvin maukasta sekin, mutta jäätelö oli ehdottomasti minulle se lemppari tässä yhdistelmässä. 

Kokonaisuutena tuo kokemus oli hyvin onnistunut. Palvelu, ruoka, miljöö. Kaikki pelasivat yhteen ja asiakkaana tuli sellainen olo, että sinusta välitetään. Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut? Mitkä ovat olleet niitä parhaita kokemuksia? Missä puolestaan olisi ollut petrattavaa?