Hitaasti haudutettu häränhäntäpata

Tulihan edellisessä häränhäntäpostauksessa mainittua, että niitä häntiä oli tosiaan kolme kiloa? Tuli… Hyvä. No sitten lienee sanomattakin selvää, että niitä jäi vielä tuon häränhäntäkeiton jäljiltä aika paljon. Siihen upposi puolitoista kiloa, joten jotain näistäkin pitää vielä kehitellä. Tavallaan samanlaisissa tunnelmissa Mika ajatteli jatkaa, mutta silti eri makujen kera. Häränhännistä ei nyt yksinkertaisesti saa makeita leivonnaisia aikaiseksi tai sen suuntaista, joten pysyttäköön keitoissa ja padoissa, joissa ne pääsevät oikeuksiinsa.  

Ihan ensimmäiseksi häränhännät ruskistetaan voissa pannulla. Hännät nakataan siitä sen jälkeen pataan, mutta pannulle tulee samoihin voihin ja makuihin vielä pilkotut sipulit ja porkkanat. Ne saavat pannulta makua ja hieman väriäkin. Lopulta nekin siirtyvät pataan häntien kanssa. Sitten laitetaan itse pata kuntoon. Eli joukkoon menee pieni nippu timjamia, suolaa, katajanmarjat ja liemipuolelta punaviiniä ja lihalientä. Tänne meni itseasiassa vasikkafondia. Ja avoin punaviinipullo ei liene kovin suuri ongelma. Sitä voi siinä padan hautumisen aikana nautiskella rauhassa. 

Pata on siis nyt valmis siirtymään uuniin. Siellä se hautuu 175:ssä asteessa kolme… tai no mielellään neljäkin tuntia. Häränhännät vaativat aika pitkää kypsyttämistä ja hauduttaminen on se paras vaihtoehto. Näin ne myös imevät itseensä kunnolla makua muista padan aineksista. Lopputuloksessa punaviini ainakin maistui hyvin selkeästi. Lihan on tällaisen pitkän hauduttamisen jälkeen mukavan mureaa.