Eivät olleet rieskat kauaa riesana

Eilen tehtin voita itse ja sehän oli varsin hauskaa puuhaa. Lopputuloskin oli oikein onnistunut. Siitä sivutuotoksena tuli melkolailla heraa, jolle on helppo löytää myös käyttöä. Aika tuollainen perinteinen valinta on tehdä rieskoja. Kokki itseasiassa selaili taas Jaakko Kolmosen “Suomen Pitäjäruoat” -kirjaa ja nappasi inspiraatioksi sieltä reseptin Kiikoisista. Kirjassa se on tosin nimellä vanhan ajan rievä. Rieskat tosin ovat kyllä perinteisesti pohjoisesta… Ota tästä nyt sitten selvää. Mutta… Kiikoinen on siis tuolta meiltä päin. Itse olen siellä syntynytkin itseasiassa. Joten Kiikoinen on tuttu paikka ja kai sitä jotain on vähän tarttunut paikallisesta kulttuuristakin mukaan. Ei tosin kutunjuusto, joka on vähän niin kuin Kiikoisten juttu. Ja kutut noin yleensäkin. 

Se nyt kuitenkin Kiikoisista. Rieskat eivät itse itseään tee. Tai no jälleen kerran, kokkihan nämä tuosta pyöräyttää, joten itse voisin jorista joutavia tässä vaikka kuinka. Näitä vanhan ajan rieskoja ajatellen tuo hera ei tietenkään ole pakollinen asia, joten emme nyt pakota kaikkia tekemään kotivoita. Heran voi korvata ihan hyvin maidolla ja piimällä. Toinen (mahdollisen voin valmistuksen lisäksi) esivalmisteltava asia olisi palsternakan keittäminen, jotta se voidaan soseuttaa rieskataikinaa varten.

Taikina tehdään sekoittamalla hera (tai yhdistelmä maitoa ja piimää) ja soseutettu palsternakka ensin yhteen. Sitten lisätään ruisjauhot, vehnäjauhot ja suola. Ei ole niin nuukaa, että missä järjestyksessä nuo kuivat aineet kuppiin kippaa, kun kaikki sekoitetaan kuitenkin yhteen. Taikinasta laitetaan suoraan leivinpaperin päälle pellille kunnon nokare ja sitä aletaan siitä levittää taputtelemalla. Jauhojen ja ihan kunnon käsikontaktin avulla olisi hyvä saada aikaiseksi jossain määrin pyöreätä kiekkoa muistuttava asia. Paksuus saisi olla noin 0,5 cm. Lopuksi vielä rei’itetään rieskoja vaikkapa haarukalla. 

Ja laitetaanpa muuten uuni lämpiämään tai muutoin ei paistamisesta tule tuon taivaallista. 250 astetta on hyvä lukema. Rieskoja paistetaan tässä lämmössä noin 10 minuuttia. Jos on käynyt niin, että reikiä ei rieskaan tullut, niin siitä maagisesti tulee uunissa pitaleipämäisen ilmava tyyny. Näin kävi yhdelle rieskalle täällä. Parempiin poskiin sekin silti meni, vaikkei joukkoon sopinutkaan täysin. 

Valmiit rieskat voi nauttia vaikka sen itsetekemän voin kanssa ja tietysti heti lämpiminä. Palsternakasta tulee todella miellyttävä maku rieskoihin. Näitä tuli tosiaankin 12 kappaletta tästä taikinasta, joten ne eivät kauaa ehtineet pöydällä vanhentua. Vähän samanlainen efekti, kuin hapankorppujen kanssa. Eli siis, kun aloittaa näiden syömisen, niin lopettaminen on todella vaikeaa. Tekee vain mieli ottaa lisää ja lisää.