4.3.2018

Voiko siniseen seota?

Aurinkoinen talvi-iltapäivä kotona kaupungissa. Istuskelen meidän sinisellä sohvalla tuumaillen sisustusjuttuja taloon. Jalkojeni alla sininen matto, selkäni alla rykelmä sinikuvioisia sisustustyynyjä. Katseeni osuu ruokapöytään, ja sen siniseksi verhoiltuihin tuoleihin. Farkkusävy oli kyllä niihin ihan paras valinta! Pöydällä kynttilät ovat sinisävyisellä lautasella – kuinkas muutenkaan. Sinisävyiseen makuuhuoneeseen tai eteiseen ei tarvitse edes kurkistaa.

Samalla tajuan tulleeni hulluksi sinisestä. Ja kyseessä ei ole mikään hetken hurahdus, vaan kyseinen sisustus on pysynyt samansuuntainena…apua..kohta seitsemän vuotta!! Uuh, pitäisikö asialle tehdä jotain? Tai siis ei ehkä enää kaupunkikodissa, mutta maalla talolla. Joiltain osin on jo tosin myöhäistä: makuuhuoneeseen on taperoitu Boråsin sinisävyinen tapetti, olohuoneeseen on jo ostettu sininen sohva, ja äitini on jo verhoillut neljä suvun vanhaa nojatuolia sinisävyisillä kankailla. Mutta muissa huoneissa on vielä pelivaraa tehdä jotain radiaalia. Mitäköhän se sitten olisi?

Yläkerran aulan sohva on myös hankittu (se on harmaa, mitä ihmettä?). Ja nyt mielikuvitukseni lähtee todella lentoon. Entä jos yläaulaan suunnittelisi yhdistelmän harmaata, roosaa ja viininpunaista yhdistettynä korihuonekaluihin! Villiä! Ja jos sinisen puute alkaa yläkerrassa ahdistamaan, aina voi paeta kylppäriin tuijottelemaan lattialaattaa, joka on sininen:)

Huh, mistä tämä päähänpinttymä siniseen väriin johtuu? Joo, se on raikas, skandinaavinen ja ajaton, ja sopii tiikin ja muunkin värisen puun kanssa..niin, ja ehkä muistuttaa meille rakkaasta elementistä vedestä, veneilystä, purjelautailusta, lämmöstä..kaikesta kivasta. Niin ja olen kyllä aina ollut farkku-tyttö (tälläkin hetkellä kaapissa on varmaan kymmenet eri sinisen sävyiset farkut). Muita selityksiä en keksi.