Miltä talossa näyttää nyt?

Huhuu – täällä ollaan edelleenkin, vaikka blogissa on ollut hiljaiseloa. Kesäviikot vierivät, ja töihinpaluu sekä taaperon päiväkodin aloitus ovat viivästyttäneet talon valmistumista edelleenkin. Talolla on, totta kai, käyty joka viikko, mutta koska kaikki viimeistely on mieheni (ja usein myös appeni) vahvojen käsien varassa, asiat ottavat aikansa. Olemme jo tottuneet ajatukseen, että saamme talon syksyllä valmiiksi – joten erityistä harmistumista aikataulun viivästymisestä ei juuri nyt ole ilmassa. Yritetään vain ottaa päivä kerrallaan.

Minulta kysytään miltei päivittäin, millä tolalla talon rakentaminen nyt on, joten ajattelin myös täällä kertoa lyhyesti tämänhetkisen tilanteemme. Tuttava, joka kävi muutama viikko sitten talolla, totesi sisään astuessaan, että “täähän on vielä ihan raksa”. En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut, sillä kaiken tämän aherruksen jälkeen meistä itsestämme tietysti tuntuu, että olemme aivan loppusuoralla. No, kommetille antoi todellakin pontta se, että sisällä näyttää vielä keskeneräiseltä. Pitkälti syystä, että kaikki lattiat on edelleen suojattu pahvein, samoin portaat. Mutta kun sisällä tehdään vielä “likaisia hommia”, on suojien pitäminen ihan järjellinen ratkaisu, vaikka monta kertaa on tehnyt mieli repiä rumat pahvit pois, jotta näkisi kokonaisuuden kunnolla.

Toinen (viehättävää :)) raksatunnelmaa lisäävä seikka ovat ikkunoiden ja oviaukkojen puuttuvat karmit ja listat. Kun ne saa naputeltua paikoilleen, yleisilme muuttuu hurjasti. Täysin keskeneräinen tila, huoneen lattiaa lukuunottamatta, on kodinhoitohuone, joka tehdään valmiiksi vasta muutettuamme. Samoin alakerran pieni wc.

Mutta näistä vajavaisuuksista huolimatta paljon on jo tehty:

Kaksi kylpyhuonetta on suihkuineen ja pönttöineen toimintakunnossa, toki vielä viimeistelemättä. Keittiössä on oikeastaan vetimien kiinnitystä vaille valmis. Leivinuunissa sekä pönttöuunissa on jo kerran käytetty tuletkin – hyvin loimottivat!

Emme siis ole edelleenkään päässet yöpymään talossa, mutta tuo kauan odotettu hetki koittaa varmasti muutaman viikon sisällä. On ihana ajatus, että kun syksy sateineen saapuu, saamme nauttia oman takkatulen loimotuksesta ja pihasaunan lämmöstä – ja pulahtaa vaikka vähän viilentyneeseenkin järveen.

Kesä meni, mutta ajatus pitkästä syksystä ja talvesta kirkastuu kummasti, kun saamme viettää ensimmäisiä hetkiämme talossa. Ja erityisen ihanaa, näiden ympärillämme tapahtuvien ikävien tapahtumien keskellä, on ollut vetäytyä marjapuskien suojaan keräämään vitamiinipommeja talveksi. Hullu ja pelottava maailma unohtuu kummasti. Ja ajatus maalla asumisesta tuntuu aina vain paremmalta ratkaisulta.

Kaunista eloviikonloppua sinulle <3