Se täydellinen tapetti makuuhuoneeseen
Kun talon alakerrassa kävellään vielä betonivalulattioiden ja erinäisen sotkun keskellä, yläkertaan siirryttäessä näky onkin aivan toisenlainen: meillä on nimittäin yläkerran päämakuuhuoneessa jo tapetti seinällä! Jei! Tämä suorastaan vähän naurattaa (asiat tärkeysjärjestyksessä:). Mutta koska yläkerta oli tullut listoja vaille valmiiksi, ja ENNEN KAIKKEA koska taitava tapetoija, rakas anoppini, sattui olemaan maisemissa, päätimme täräyttää tapetin seinään.
Vaikka tapetointi sujui erittäin sutjakkaasti, itse tapetti ei suinkaan ollut mikään ”ai tossahan on kiva tapetti, otetaan se marketin hyllyltä mukaan” -tyyppinen ratkaisu. Samaisesta tapetista täällä aiemmin jo kirjoittelin, ja bongasin kyseisen Boråsin tapetin tosiaan jo yli vuosi sitten lempisisustuslehteni, ruotsalaisen Lantlivin sivuilta eräästä ruotsalaisvillasta. Ja koko makuuhuoneen suunnittelu lähti sitten siitä. Suuri ikkuna, pienine ruutuineenkin, valittiin meille tämän kyseisen kuvan perustella. Niin suuri mahti voi yhdellä kauniilla sisustuskuvalla olla, kuten varmaan tiedätte :). Olisi muuten hauskaa kuulla myös teidän tarinoita siitä, kuinka sisustusinspis on iskenyt yhden kuvan perusteella.
Tapetin löysin kätevästi Värisilmän valikoimista (jopa Helsingin Stockmannin alakerrasta löytyy nykyään Värisilmä). Inspiraatiokuvaa liikkeessä tarkemmin tiirailtuani tajusin, että kuvassa ollut versio Pigkammaren-tapetista oli musta, mutta minä halusin meille ehdottomasti sinisävyisen version. Tapetin sai tilattua kätevästi Värisilmän varastolta muutamassa päivässä, ja sen asentamisessa eniten aikaa meni (lähinnä anopilta) vuotien suunnittelussa ja kuvioiden kohdentamisessa viistokattoiselle seinälle.
Tapetoinnin saimme valmiiksi päivässä ja oi, kuinka se sopiikaan meille: tapetti on yhtä aikaa romanttisen vanhanaikainen, vähän retro ja ihanan raikas meidän valoisaan makkariin <3
Kiitos Henna . Taitava, ehkä ennemminkin innokas . Joka tapauksessa seinästä tuli tosi kaunis! Perustaidot tapetoinnin saloihin olen oppinut ollessani oman appiukkoni apuna kun 80-luvulla rakensimme omaa kotiamme.