Päätös on tehty: uutta ripauksella vanhaa

Järki sanoo jotain, tunne huutelee toisin. Ystävillä ja tuttavilla on oma mielipiteensä asiasta – samoin vanhan talomme ohikulkijoilla, joiden kanssa asia tulee puheeksi.

REMONTOIDA VAI RAKENTAA on kuukausia elämäämme hallitseva kysymys, joten leikkimieliset listat (kuten 31.1 kirjoitetussa postauksessani) eivät enää päde: nyt on tosi kyseessä. Päätöstä ei voi mielestäni todellakaan kutsua helpoksi, mutta sellainen – se meidän perheellemme sopivin – on nyt tehty: me rakennamme tontillemme uuden talon.

Talovanhus seisoo edelleen lumivaipan ympäröimänä paikoillaan, mutta tulevana kesänä se ei siis enää toimi sateensuojana saati kesäkeittiönämme. Haluamme paikan, johon voi viimein asettua – ja nauttia elämästä maalla.

NELJÄ TÄRKEINTÄ POINTTIA rakentamisen puolesta tuumailemme näin:

1)Meidän (lyhyehköillä) hermoillamme (ja mieheni erittäin pedantin luonteen tuntien) monivuotinen vanhan talon kunnostusprojekti ei tule olemaan millään tavoin mutkatonta/mukavaa kenellekään.

2) Haluamme tehdä taaperomme lapsuusvuosina muutakin, kuin kulkea hengityssuojain ja työhaalarit yllä ympäri tonttia.

3) Lähisukulaisellani on vanha talo, joten tiedämme mitä arki vanhassa talossa on/mitä se asukkailtaan vaatii.

4) Vanhasta talosta ei jäisi paljoakaan jäljelle uudistusten jälkeen. Uskomme, että uuteenkin taloon saa vanhan talon henkeä säästämällä esimerkiksi ovia ja uuninluukkuja, ehkäpä myös joitakin keittiönkaappeja.

Koska ajatuksenamme on silti ehdottomasti vaalia vanhaa pihapiiriä ja tontin ihanaa tarinaa, tulee uudisrakennuksemme olemaan mahdollisimman vanhaa taloa muistuttava. Puinen, yksinkertainen ja harjakattoinen siis. Ja pohjapiirroksen idea lähtee tietysti myös vanhasta talosta: keittiö pysyy juuri siinä, missä se on aina ollutkin. Samoin olohuone, jonka ikkunoista pääsee kurkkiman järveä. Uskon, että myös tällä tavoin vanha talo tulee aina elämään mukanamme uudessa kodissamme. Konkreettisin jäänne tontin historiasta tulee olemaan rakas pihasaunamme, jota aiomme kaikin tavoin vaalia. Sen pehmoisia löylyjä ei voita mikään.

Alkaa hillitön puutalofirmojen tutkailu, joka etenee kutakuinkin näin: bongailemme puutalovalmistajien nettisivuja tai mainoksia ja “täällä rakennetaan -ilmoituksia” tienvarsilta. Ja saamme ahaa-elämyksiä: ”Aaaa, tuohan kuulostaa etäisesti tutulta talofirmalta”. ”Tuttavilla taitaa olla juuri kyseisen yrityksen rakentama talo, mitäköhän ovat tykänneet?” tai ”Asuntomessuilla oli silloin viisi vuotta sitten tuon valmistajan keltainen talo, jossa oli ne kivat sinisen matot. Ai etkö muista?”.

Kun jonkin sorttisia, valmistaloaiheisia ajatuksia on kasassa tarpeeksi, varaamme tapaamisajan kolmeen meitä eniten kiinnostavaan yritykseen. Suunnittelemaamme pohjaratkaisua ei löydy suoraan yhdestäkään talokatalogista, ja huomaamme nopeasti, että jokaisella firmalla on oma toimintamallinsa: joku laskuttaa pienestäkin valmistalomallin muutoksista lisää, toinen tarjoaa heti suunnittelumahdollisuutta firman oman arkkitehdin kanssa. Ai niin, yhdessä paikassa meille annetaan kynä ja ruutupaperia kouraan: piirtäkää itse talomallinne =).  Pilke silmäkulmassa on pakko kertoa, että tarjoilukin vaihtelee suuresti. Jossain tarjotaan kädenlämpöistä vettä pahvimukista, toisaalla täyteläisesti vaahdotettua lattea kera suklaakonvehtien. Arvaa, kumpi lämmittää mieltä enemmän?

Ja sitten alamme pähkäilemään budjettia. Hintavertailun tekee vaikeaksi se, että kaikkien valmistajien niin sanotut talopaketit ovat hieman eri sisältöisiä. Me emme lähde erittelemään kustannuksia excel-taulukon tarkkuudella (mikä varmaankin olisi järkevää), vaan luotamme pitkälti omaan vaistoomme: kuka olisi eniten meidän oloisemme talovalmistaja ja keneltä saisimme mahdollisen meidän oloisen talon. Myös itse talomyyjällä henkilönä on valtava merkitys: toisten kanssa kemiat kohtaavat välittömästi, joidenkin kanssa puhumme vain yksinkertaisesti eri kieltä.

Pisimmälle suunnittelussamme pääsemme Lappli-talojen kanssa, josta meillä ei ole kuin hyvää sanottavaa. Heidän oma arkkitehtinsa piirtää meille ripeästi suunnittelemamme pohjan, ja talomyyjä pitää aktiivisesti yhteyttä. Käymme kyseisen yrityksen talonäyttelyssä katsomassa muutamia malleja ja koitamme kuvitella oman talomme rakennettuna. Se on vielä tässä vaiheessa kovin, kovin vaikeaa…

Lopulta olemme miltei päätymässä Lapplin taloon, kunnes saamme päähämme uuden ajatuksen: haluammeko rakentaa talon sittenkin hirrestä?