Pääsiäisvisiitti vanhalla talolla

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Auringonkeltaiset pääsiäispäivät ovat täällä, ja vapaapäivien kunniaksi suunnistimme tontilla – ja purettavalla talolla käymään. Olo oli yhtä aikaa täynnä odotusta ja haikeutta: pian täällä alkaisi uusi aikakausi.

Mieheni käy tulevalla raksallamme miltei viikoittain, mutta minä jään useimmiten taaperon kanssa kotiin. Olin siis riemuissani päästessäni pitkästä aikaa omaan pihapiiriimme. Talitintit sirkuttivat, kevätaurinko kutitteli nenää ja minä tepastelin ympäri vähälumista pihaa saappaat jaloissa lonksuen. Tuntui miltei epätodelliselta, että jo muutamien kuukausien päästä tänne nousee unelmiemme talo!

On vaikeaa kuvailla kuinka oikealta päätös tuntuukaan: herttainen pihapiiri ja idyllinen järven tuntumassa oleva puutaloalue tuntuvat niin kodikkailta..uskon, että paikka on tarkoitettu meille. Muistin myös, kuinka rauhoittava vaikutus alueella on minuun: raikasta ilmaa syvään hengitellessä suorastaan tuntee, kuinka kaupungin stressi ja pöly karisevat kehosta ja mielestä pois. Erittäin tervetullutta meidän poppoolle =).

Vanha talo (parka) seisoi hieman alakuloisena loskaisessa maisemassa. Ikään kuin odottaen kohtaloaan. Täytyy myöntää, että pala nousi kurkkuun sisälle astuessani. On niin surullista, että talon historia päättyy pian. Harmittaa talon puolesta, että sen edelliset omistajat päästivät sen näin huonoon kuntoon. Jossain vaiheessa rakennus olisi kuitenkin ollut vielä pelastettavissa. Kolmekymmentä vuotta asumattomana on pitkä aika.

Kävelin siis ympäri tutuksi tulleita huoneita ja räpsin kuvia. Tulemme säästämään talosta kaiken sen, mikä on järkevä säilyttää: keittiön kaapit, leivinuunin kauniit luukut, kokopuiset ovet, muutaman kattolampun ja kaikki ikkunat karmeineen. Olisin halunnut säilyttää jopa leivinuunin ja takkojen punatiilet, mutta mieheni ei ollut ideasta järin innoissaan. Olisi kuulemma liian suuri homma purkaa tulisijoja tiili tiileltä (joilla ei kuitenkaan sinänsä ole mitään arvoa). Luovutin tässä siis suosiolla, sillä puuhaa riittää kaiken muun säätämisessä.

Aika näyttää, mihin tulemme kaikkea säästämäämme uudessa talossa käyttämään..vain mielikuvitus on rajana! Kuulen mielelläni ideoistanne, jos joku on tällaisia projekteja jo toteuttanut?

Saatta olla, että tämä oli minun osaltani viimeinen kerta, kun näen vanhan talon pystyssä. Nytkin, vielä tätä kirjoittaessa, puskevat kyyneleet silmiin. Kaikella on kuitenkin aikansa, ja nyt alkaa meidän perheemme uusi elämä ja uudet tarinat pihapiirissä.

Kauniita pääsiäipäiviä kaikille!!

ps Tässä näytille väripilkkuja ja retromeininkiä etenkin vanhasta keittiöstä. Suloista, eikös?