Villiyrtit – luonnon oma karkkikauppa

 

Raksalla hommat edistyvät siihen malliin (sokkeli kasvaa kasvamistaan), että ehdin tässä eräänä päivänä ajelemaan villiyrttikurssille Nuuksioon. Jos ihan rehellisiä ollaan, en ole varma, olisiko kyseinen aihe minua aiemmin tällä tavoin kutkuttanut. Mutta nyt, kun tiedän tulevaisuudessa uuden kodin myötä hengailevani luonnossa yhä enemmän, olin aivan täpinöissäni päästessäni opettelemaan villiyrtteilyn aakkosia. Alkeista todellakin puhuttiin, sillä suurimmalla osalla osallistujista ei ollut aiempaa kokemusta luonnon tarjoamista antimista – jos marjastamista ja sienestämistä ei lasketa.

Ruskeat paperipussit käsissämme (niissä yrtit säilyvät parhaiten) lähdimme siis oppaamme Kaisa Vermasheinän (www.juuretmaassa.com) mukana suunnistamaan kohti metsän omaa karkkikauppaa. Siis todellakin – olen niin innoissani tästä, että pakko hehkuttaa täälläkin – meidän jokaisen lähimetsiköistä ja niityiltä voi löytää esimerkiksi salaattipohjaan sopivat tarpeet. Miksi siis mennä enää markettiin ja ostaa ulkomaisia vihreitä siellä? Etenkin nyt alkukesästä, kun villiyrtit ovat parhaimmillaan. Kasvit ovat vielä kasvukautensa alussa, ja usein maistuvimmillaan.

Tässä villiyrtit TOP 4, joista innostuin eniten:

1. Vuohenputki. Näitä kasvaa vaikka missä, mutten ollut aikaisemmin noteerannut tätä herkkua laisinkaan. Alkukesän heleänvihreät, nuppuiset verhot maistuivat ihanilta ihan sellaisenaan. Sisältää paljon c-vitamiinia.

 

2. Maitohorsma eli pohjolan parsa. En todellakaan tiennyt, että ”rentun ruusua” voi syödä! Nuoret horsman varret voi paistaa sellaisenaan voin kera pannulla..nam! Myös horsman kukkia ja lehtiä voi syödä, niitä en ole vielä ehtinyt kokeilemaan.

 

3. Voikukka, joka maustaa että koristaa salaatin. Tämän olin tiennyt, mutten ollut koskaan uskaltautunut kukkaa maistamaan. Voikukasta voi syödä jokaisen osan: varren, kukan ja lehden.

 

4. Iso maksaruoho oli mielestäni maistamistamme yrteistä kaikkein maistuvin. Hernemäinen, makeahko maku ja rapsakka koostumus. Minulle täysin uusi tuttavuus, ja myös hiukan harvinaisempi lajike. Tästä en harmi vain, muistanut ottaa kuvaa.

Ainakin näitä neljää yrttiä aion jatkossa metsästää kotipihaltamme. Täytyypä heti ensi kerralla tontilla käydessä käydä katsastamassa lähiympäristön villiyrttipaikat. Yrttejä voi siis syödä sellaisenaan, käyttää ruoanlaitossa, esimerkiksi keitoissa, pastoissa tai laatikoissa, pakastaa, kuivattaa, käyttää teenä, smoothieissa..muotoja on monia. Ja kuinka paljon terveellisiä aineosia näissä luomuvihreissä onkaan! Verrattuna vaikkapa ulkomailta tuotuihin, käsiteltyihin vihanneksiin.

Kurssin vetäjä muuten korosti, että villiyrttejä poimiessa on tärkeää muistaa, ettei kerää löytämäänsä keruupaikkaa täysin tyhjäksi. Näin yrttejä jää muillekin eikä keruupaikka jää täysin riistetyn näköiseksi.

Tällaisia ravintoaiheisia viherpiiperrysmietteitä tällä kertaa. Suosittelen yrtteihin tutustumista lämpimästi muillekin. Kuullaan taas pian 🙂