Ihminen tarvitsee lintujen sirkutusta!

Viime päivät ovat olleet kutkuttavaa, onnellista fiilistelyä siitä, että unelmamme on toteutumassa: saamme todella haaveidemme paikan järvimaisemissa maalla!

Rakennuslupa kolahti siis postiluukustamme pari kuukautta sitten (sinä päivänä hymyilytti kovasti, ja taisimme juhlistaa odotettua kirjettä kunnon täytekakulla ja soittelemalla ilouutista kaikille tutuille). Siitä lähtien olemme keskittyneet rekrytoimaan työmiehiä yhteen sun toiseen raksaprojektiin vanhan talon purkamisen sekä maa- , sähkö- ja putkitöiden osalta. Hommaa siis piisaa ihan jokaiselle päivälle. Mieheni hoitaa suurimman osan kilpailutuksesta ja käy usein tontilla tapaamassa työmiehiä. Minä saan siis keskittyä myös haaveiluun=).

Iloiseen olotilaan on tietysti vaikuttanut tämä keväinen aurinko; niin monena vuonna tähän aikaan mökki-/talokuumeni on alkanut nousemaan, ja sitä purkaakseni olen suunnannut viherintoni kaupunkiparvekkeeseen. Edes hitunen vihreää, muutamia yrttejä ja kesäkukkia, kivat tyynyt tuoleille ja muuta sellaista. Vähän säälittävää, mutta parempi kuin ei mitään.

Käväisin eilen messukeskuksessa Kevätmessuilla, missä olikin talonrakentajalle yhtä sun toista kiinnostavaa tarjolla. Sielläkin tajusin liiteleväni pari senttiä hallin lattiatason yläpuolella (paitsi että oikeasti taaperon vaunut pitivät minut tiiviisti betonilattian kamaralla). Siellä sain muiden talonomistajien, mökkiläisten ja viherpeukaloiden joukossa suunnitella kivoja asioita tulevaan taloon ja pihalle – enää en ollut ulkopuolinen.

Jos satuit käväisemään, mikä susta tän vuoden messuissa oli parasta?

Tapasin viime viikolla myös sattumalta työni kautta kaksi todella inspiroivaa ihmistä, joiden kanssa puhuimme luonnon valtavan positiivisesta vaikutuksesta ihmiseen. Toinen oli arvostettu professori, joka on jo vuosia tutkinut ihmisen suhdetta luontoon, ja oli todella mielenkiintoista kuulla tutkittua dataa siitä kuinka paljon paremmin ihminen voi luonnon ympäröimänä (myös päivittäinen lyhytkin oleilu luonnossa tai viheralueella riittää). Luonnossa oleminen niin ennaltaehkäisee kuin parantaa monia nykyihmisen vaivoja kuten stressiä, verenpainetauteja, mielenterveysongelmia kuin diabetestäkin.

Professorin kanssa jutellessa tuli miltei pakonomainen olo lähteä äkkiä pakoon täältä kaupungista. Melusta, tohinasta ja kiireestä on ihmiselle vain haittaa.

Toinen sattumalta tapaamani luontoihminen oli opiskelukaverini Kaisa Vermasheinä, joka on juuri julkaissut kirjan luonnonkosmetiikasta. Eli Kaisa on itse luonut kirjaansa valtavan määrän ohjeita, kuinka valmistaa luonnonantimista täysin luomua kosmetiikkaa niin iholle kuin hiuksiin.

Näen jo itseni kirmaamassa kukkivalla pihallamme keräämässä koivunlehtiä, ruusuja ja apiloita talteen – ja valmistamassa ihanantuoksuisia sörsseleitä tulevassa kodinhoitohuoneessamme (jonne mieheni tulee lopulta siivoamaan sotkut perässäni uutuuttaan kiiltäviltä kaakeleilta =).

Vitsit sikseen, mutta myös Kaisan tapaaminen antoi ihanasti pontta sille, että olemme suuntaamassa asumaan puhtaan maalaisluonnon pariin. Laulan siis täältä teille virtuaalisesti taas lempikappalettani: ”Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä ainiaan saa asustaa. Maalaismaisemaa en saata unohtaa.”

Kuullaan taas pian!