100 + 1 asiaa
Palataan ajassa hitusen taaksepäin. Ennen kuin muutama vuosi sitten ostimme tontin, olimme selvittäneet vastauksen kolmeen kaiken kannalta ratkaisevaan kysymykseen
A) Saako tontille rakentaa? B) Paljonko rakennusoikeutta on jäljellä ? ja C) Saako vanhan talon purkaa?
Vastaukset olivat musiikkia korvillemme: A) Kyllä!! B) Riittävästi meidän talollemme C) Saa purkaa, jos haluaa.
Aloitimme siis näiden kysymysten tiimoilta kuntamme rakennusvirastossa ravaamisen jo hyvissä ajoin, ja mikä parasta, saimme aina asioida suoraan rakennustarkastajan kanssa (mikä ei käsittääkseni esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ole lainkaan tavanomaista). Pienen ja idyllisen kunnan etuja siis! Rakennustarkastajalta saimme kuulla, oliko suunnitelmissamme mitään järkeä ja kuinka niitä kannattaisi jatkaa.
Koska tonttimme sijaitsee asemakaava-alueella, selvitimme myös kaavamääräykset eli minkälaisen uudisrakennuksen tontille saa rakentaa. Vanha puuhuvila-alue ottaa mielellään meidän perinteisen puutalomme vastaan. Jihuu!
Pohjapiirroksen viimeisteltyämme uskalsimme siis piirrättää Kontiolla rakennuspiirustukset ja sitoutua 700 euron varausmaksulla yhteistyöhön heidän kanssaan. Kaupan ehtona oli se, että saamme rakennusluvan kunnalta (tämä ehto rakennusluvan sekä rahoituksen onnistumisesta siis kuuluu Kontion sopimukseen, mikä oli meistä erittäin reilua).
Ennen rakennusluvan hakemista, edessä oli vielä tsiljoona muuta selvitettävää asiaa. Tässä niistä muutamia tärkeimpiä:
VESI- JA VIEMÄRIJÄRJESTELMÄ
Alueellamme on kunnallistekniikka, joten prosessi sujui helposti liittymällä kunnan vesi- ja viemäriverkostoon. Osaamme todella iloita tästä – yksi iso osa-alue, joka hoitui nopeasti!
TALON LÄMMITYSJÄRJESTELMÄ
Olimme ajatelleet valita meille maalämmön, sillä se on ekologinen ja pitkällä aikavälillä edullinen lämmitysmuoto. Perustuskustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin muilla lämmitysmuodoilla, mutta ne ovat onneksi viime vuosina jo hitusen tiputtaneet hintaansa. MUTTA maalämpöä ei noin vain saa mille tahansa tontille: meidän tuleva talomme sattuu seisomaan hiekkasora-alueen päällä, ja sitä kalliimpaa on maalämmön asentaminen, mitä syvemmälle lämpökaivo porataan. (täytyy siis löytyä kallio, johon lämmönkeruuputkisto asennetaan).
Koska soraa saattaa meidän tontillamme olla kymmeniä metrejä, olemme toistaiseksi valinneet lämmitysmuodoksemme vesi-ilmalämpöpumpun. Aiomme kuitenkin vielä selvittää, olisiko maalämpö mahdollinen, jos saisimme jollain tavoin selville soran syvyyden. Että pähkäily tämän tiimoilta jatkuu.. ja jatkuu…
SÄHKÖT
Meillä on sähköliittymä vanhaan taloon, mutta selvitettäväksi jäi, mitä vaatii vanhan liittymän nykyaikaistaminen. Ja mitä tarkoittavat työmaasähkö ja jakokeskus..
Kun nämä, ja monta muuta asiaa olivat kutakuinkin selvillä, oli aika hakea rakennuslupaa. Kyse ei ole mistä tahansa lippusesta, vaan lupa vaatii paksun pumaskan asiakirjoja, joiden eteen saa myös tehdä yhtä sun toista…siitä pian lisää!
Hei meillä maalämpö laitettiin maahan keruuputkina eli 400m putkea kaivettiin takapihalle. Tuli halvemmaksi kun poraus
Olisiko mahdollista saada tietoja talonne rahoituksesta? Lähdittekö liikkeelle jostain budjetin ylärajasta, jota ette missään tapauksessa ylittäisi? Laaditteko kustannusarvion itse, vai käytittekö asiantuntijaa? Entä missä vaiheessa kysyitte pankista lainaa ja kävitte ehtoneuvottelut?
Jos tuli budjetin ylityksiä, miten saitte hoidettua? Talonne on hyvännäköinen ja esim. energiaratkaisut ekologisia, joten olisi kiinnostavaa kuulla, paljonko tuli neliöhinnaksi, jos ei ole liikesalaisuuus.