Vauva-alpakka!

Nyt en kestä: Meille syntyi alpakkavauva! Eilen illalla Tuukka oli pihalla hommissa ja ihmetteli alpakoiden ohi kulkiessaan, että mikä ihmeen antenni sieltä alpakoiden suojan lattiasta sojottaa? Se oli vauva-alpakan pitkä, kapea kaula.

Jo aamulla niiden pihatossa oli levotonta. Alpakat pyörivät ja koirat haukkuivat. Ei silti tullut mieleenikään että Cenni olisi synnyttämässä, olin jo luopunut toivosta, ajattelin että tuskin se tulee tiineeksi, ei se ainakaan siltä meidän mielestä ole näyttänyt. Ja nyt kun pikkuinen syntyi, ymmärrän miksi Cenni ei näyttänyt paksulta: Mikä ihana hontelo rääpäle, ei tuo paljon tilaa vatsassa ole vienyt.

Kasimir oli pikkuisesta hämillään ja Cenni erittäin äidillinen. Siirsimme kaikki kolme kostean ja viileän ilman vuoksi sisätiloihin. Illalla vasa oli vielä kostea ja hentoinen. Jännitti mennä nukkumaan, että onhan se aamulla edelleen pirteä ja jalkeilla. Aamulla suojasta löytyi levollinen äiti ja pirteä vasa, isää ei näkynyt.

Kasimir oli karannut tästä sisätilasta näppärästi ulos (tiirikoinut lantaluukun auki ja hypännyt siitä!) Ei äijää paljon lastenhoitohommat inspiroineet. Hypättyään luukusta ulos, se hyppäsi myös suoraan samaan tarhaan lampaiden ja lehmän kanssa. Siellä se seisoi nurkassa nyrpeänä ja halusi pois. Avasin veräjän ja Kasimir tepasteli omaan pihattoonsa.

Vasaa pitää nyt kuulemma käsitellä joka päivä, että se tottuu ihmisiin, toki Cennin sietokyvyn rajoissa. Tämä onnistuu helposti, sillä lapset ovat enemmän kuin innoissaan, pikkuisen karva on silkinpehmeää ja pörröistä.  Se on poika ja väriltään yhtä musta (teidän, näistä kuvista ei näe yhtään mitään.) kuten äitinsä, sillä on otsassa ja leuan alla valkoiset merkit. Jalat on pitkät ja hontelot, silmät suuret ja tuikkivat. Tyyppi muistuttaa lampaan karitsaa, mutta on vaan tosi pitkäkaulainen ja -jalkainen. Venytetty lampaan karitsa.