Vanhat aterimet kierrätykseen!
Olin tänään Lahden piha- ja puutarhamessuilla esiintymässä. Messuorganisaatiosta kysyttiin muutama kuukausi sitten, tulisinko puuhaamaan jonkun kierrätys-henkisen askartelutuokion messuille? Mietin heti että apua, enhän minä ole askartelijatyyppi. Päätin kuitenkin suhtautua ehdotukseen avoimin mielin, tykkäänhän kuitenkin esim. puutöistä. Sanoin siis työkeikalle kyllä.
Kierrätysteeman vuoksi mukana tässä oli myös Lahtelainen kierrätyskeskus Patina, joilta oli tarkoitus tulla tarvikkeet askarteluun. Pidimme yhden palaverin, jonka aikana päätimme, että materiaali mistä askarrellaan, olisi vanhat aterimet. Sanoin että minä kokeilen näitä kotona, nähdään messuilla. Kävin ostamassa kirpputorilta muutamat ylimääräiset aterimet ja menin talliin alasimen ääreen pohtimaan mitä niistä voisi tehdä. Ja vitsit että olikin kivaa! Tein vaikka mitä, kaikki eivät ihan menneet nappiin, mutta moni onnistui, ja menin luottavaisin mielin messuille. Patinan porukka oli myös tehnyt kokeiluja etukäteen, ja sinne me sitten asetuimme messulavan eteen haarukoiden ja lusikoiden kanssa ja olipas kiva päivä. Ihmiset innostuivat todella ennakkoluulottomasti tarttumaan vasaraan ja saimme todella paljon aikaiseksi.
Tässä ohje naulakon tekoon jos vaikka innostutte, on yllättävän mielekästä ja rentouttavaa hakata lusikoita littanoiksi. Kokeilkaa vaikka!
Tarvitset työvälineeksi alasimen, ruuvipenkin tai muun kovan alustan, vasaran ja akkuporakoneen metalliterällä.
Lusikka/ haarukkanaulakko
Käännä lusikka tai haarukka alasimelle kupera puoli ylöspäin ja lyö se litteäksi ja suoraksi vasaralla. Jotkut metallilajit ovat erityisen kovia tarvitsevat voimaa, mutta kaikki kyllä taipuvat kun jaksat nakutella. Vanhat hopeiset aterimet ovat melkeinpä helpoimpia työstettäviä.
Käännä lusikan/ haarukan varsi koukuksi alasimella vasaran avulla tai kiinnitä se ruuvipenkkiin ja taivuta. Vain kokeilemalla löytyy jokaiselle mieleinen koukkumalli.
Poraa lopuksi akkuporakoneella reikä litistetyn lusikan keskelle, ja naulakko on valmis.
Tässä vielä kuvia mitä kaikkea muuta tein. Kun yhden saa aikaiseksi niin tähän jää sananmukaisesti koukkuun, sitä alkaa tutkailla keittiö laatikostojen sisältöjä ihan toisella tapa. Ja mitä minä tästä työkeikasta taas opin? Että ei kannata heti sanoa ei, vaan katsoa ja tutkia mitä ehdotetaan. Parhaat jutut löytyvät juuri tällä lailla vahingossa.
Hei onko tuo kahden viimeisen kuvan tapetti uusi vai vanha, tai että saako sellaista jostain vielä? Ihan älyttömän nätti! 🙂
Pihlgren ja Ritola:isoäidin aikaan