Uusi hullutus: Roller derby

Ostin vuosi sitten lapsille tällaiset kaksiriviset luistimet joululahjaksi. Ja tietenkin kypärät ja suojat. Ajatus oli, että kun lapset harrastavat minun kanssani ratsastusta, rullaluistimilla he voivat lähteä Tuukan mukaan harrastamaan skeittirampeille. Yhdessä vuodessa kaikista kolmesta tytöstä, viikonloppulapsemme “Kirppu” mukaan lukien, on tullut ihan huomaamatta tosi hyviä rullaluistelijoita. Lapset luistelevat lähinnä kotona, Marttilan salissa tai sitten ympäri salista eteisen kautta tupaan ja taas keittiön kautta saliin. Jo lähes vuosi sitten katsoin myös ihanan Whip it (Roller Girl) -elokuvan ja sen nähtyäni minä aloin haaveilla luistimista myös itselleni.

Tutustuin Roller Derbyyn ilmiönä myös Suomessa ja löysin ilokseni harrastajia molemmista lähikaupungeistani, sekä Kouvolasta että Lahdesta. Kouvolassa treenataan 2 krt viikossa ja pelataan oikein liigassa, Lahdessa harrastajia on vähän vähemmän, mutta treenipäivä sopi minulle paremmin. Nelikymppisyyden saavuttamisen jälkeen halusin aloittaa uuden harrastuksen enkä enää en pystynyt hillitsemään itseäni ja uteliaisuuttani – sinne siis.

Olen nyt käynyt kompuroimassa rullien päällä jo kahteen otteeseen ja onpas vaikeaa ja tosi kivaa. Minä, joka en ole oikein koskaan osannut luistella edes tavallisilla luistimilla takaperin, on yhtäkkiä rullilla siellä muiden joukossa kaatuilemassa. Tai siis eivät ne kokeneet mitään kaatuile, vaan kikkailevat luistimillaan kaikkea käsittämätöntä.

Jos Roller Derbyä haluaa ihan pelata, se on aika hurjaa, onhan se täyskontaktilaji. Toki ei se Suomessa ihan sellaista mäiskimistä onneksi ole kuin mitä Whip it -elokuvassa, mutta täälläkin sitä pelataan ihan kunnolla. Niinpä siihen kuuluvat vauhti, taklaukset ja tietty kaikki siitä seuraavat kaatuilut kuulostavat nyt ihan mahdottomalta ajatukselta, mutta katsotaan nyt. Olen nyt päättänyt käydä ainakin 3 kk alkeiskurssin läpi (Eli mä oon “Fresh Meat” eli aloittelija!) ja katson sitten miten asiat ja into etenee. Ainakin nyt olen innoissani. Ja jos ei muuta niin opinpahan luistelemaan, viimeinkin.

Tuosta Fresh meatiest tuli mieleen että ehkä PARASTA lajissa on kuitenkin sellainen käsittämätön show-elementti mikä siinä jopa täällä Suomessakin (enemmän Jenkeissä) on mukana. Se tuottaa sen ettei meno vaikuta mitenkään ryppyotsaiselta ja esimerkiksi minusta oli tänään tosi ok treeneihin lähtiessä laittaa ensin huulipunaa. Kaikilla on omat pelinimet, omani on vielä pohdinnan alla, mutta joku hauska sanaleikki se pitäis kyllä olla että pärjään uusien harrastuskavereitteni (esim Venus Doom ja Billie Iron) kanssa. lupaan paljastaa kun saan sen päätettyä. Siispä uusia mustelmia kohti!