Ujo jouluavaus
Tadaa! Se on tehty, ensimmäinen jouluostos! Se maksoi 1€ ja tapahtui ihan vahingossa, harkitsematta, Kausalan kirpputorilla. Lähdin hakemaan Torstille talvitöppösiä ja siinä samalla koriin sujahti nämä, kolme pientä keinuheppaa pikkuisessa puulaatikossa. Alkavaa jouluintoani ei haalistanut edes se, että kotiin tultaessa katsoin ensi kertaa paketin taakse ja siellä luki Tiimari 1,90€.
Toinen merkittävä askel joulun suhteen on se, että olen alkanut silmäilemään kotiamme joulusiivousnäkökulmasta. Pitää käydä myös ostamassa kynttilöitä. Tähtäimessä on myös perinteinen retki metsään, käyn hakemassa ennen pakkasia aittaan muutaman pussin mustikan ja puolukan varpuja, joulukoristeita varten.
Ja vielä yksi ilonaihe. Kävin taas aamulla ratsastamassa ennen kun Tuukka lähti töihin. Loputon vesisaden ja kuraiset tarhat ovat ärsyttäneet jo pitkään. Olen miettinyt aamuisin että ovat nämä tallityöt olleet joskus helpompiakin, kun tuolla mutamaassa sateessa liukastelen. Kesken aamuratsastuksen pysähdyin kuitenkin katsomaan meidän taloamme. Rakas vanha rouva, sisällään minun perheeni ja tässä kuvassa minun kelpo elämäni. Päätin etten enää valita.
Hei!
Olipa ihania kuvia ja ihana kirjoitus! Syksy on nauttimisen arvoista aikaa, vaikka kura ja pimeät aamut välillä ärsyttävätkin.
Blogiasi lukiessa tulee uskomattoman kotoisa ja lämmin olo, enkä varmasti ole ainoa, joka näin tuntee. Minuun vetoavat kaikkein eniten kirjoituksesi elämästä maalla ja puuhastelusta eläinten kanssa. Muutin pari vuotta sitten lapsuudenkodistani Orimattilan läheltä opiskelemaan, ja vaikka rakastan kirjallisuudenopiskelua ja uutta, viihtyisää kotiani, blogisi muistuttaa minua asioista, joita kaipaan joka päivä. Kaipaan vanhaa, vetoista kotiani, syksyistä, katulamppujen häiritsemätöntä hämärää, monen vuoden rakasta hevosharrastusta ja sitä, että luonto on lähellä.
Toivon, että voin tulevaisuudessa elää jossakin luonnon tuntumassa ja olla paljon tekemisissä eläinten kanssa. Vaikka tällaiset haaveet ovat hyvin kaukaisia, ne tulevat entistä vahvempina pintaan, kun luen blogiasi. Kiitos, että lievität ihanilla teksteilläsi parikymppisen landelikan ikuista ikävää!
Rauhallista joulun odotusta!