Tuleeko joulu ilman kalenteria?

Melkein joulu pilalla! Se on nimittäin nyt niin, että koira / koirat söivät minun joulukalenterini! Kyllä! Epäilen että vanha rouva pilkullinen, eli dalmatialaisemme Dedo oli asialla päätirehröörinä, kun yöllä joku oli repinyt auki minun tarkkaan valitsemani Dumle-kalenterini ja joka ikinen pala oli naposteltu parempiin suihin. Vähän jopa itketti. Uutta en ole ostanut, enkä ole kalentereihin enää kaupoissa törmännyt. Tuleepahan testattua tämäkin: Joulun odotus ilman joka aamuista suklaata.

Minä ostan joulukalenterit kaupasta. Ihailen avoimesti äitejä ja isiä jotka askartelevat lapsilleen tai puolisoilleen itsetehdyt kalenterit. Arvostan, mutta onneksi perus-Kinder-kalenteritkin tekevät lapset oikein onnelliseksi. Koirat tosiaan kajosivat ainoastaan minun kalenteriini, ei muiden. Ehkä Dumlen toffeen rasvaisuus houkutteli, niin ensin minua kaupassa ja nyt Kymenlaakson ahneinta dalmatialaista. Itse ehdin syödä siitä yhden ainoan palan, se oli tietenkin to-si hyvää.  

Eläimet on varmaan vain tosi älykkäitä. Että jos tästäkin laskee plussat ja miinukset niin Dedo lienee suorituksestaan vahvistui plussalla, vaikka koirien suklaan syönti ei tunnetusti hyvä juttu olekaan. Mutta tarkoitinkin siis Dedon mielestä. 

Ajatelkaa kuinka vihainen olisin jos Tuukka olisi tehnyt minulle saman kun tuo koira nyt? Käynyt repimässä kalenterin yöllä auki ja syömässä sen tyhjäksi, ihan vain ahneuttaan. Tuskin olisi ollut huolissani aviomiehen mahdollisista vatsaväänteistä. Ja päästänyt heti pian sohvalle viereen. 

Mutta kun minä jotenkin ymmärrän Dedoa. Vanha rouva pitää makeasta, ihan kuin minäkin. Eikä se ole meille kummallekaan hyväksi.