Tara – Painajaispennusta perhekoiraksi

Taloon saapui viime kesänä koiranpentu. Sekarotuinen narttupentu löytyi facebookilmoituksen perusteella ja muutti taloon kahden aikuisen, jo iäkkään narttukoiran seuraksi. Tarassa on saksanpaimenkoiraa ja amerikanmastiffia sekä monia muita hienoja rotuja, eli hieno koira. Luppakorvainen ja rauhallinen pentu näytti vähän ujolta ja surulliselta ja tuoksui juuri oikealla lailla koiranpennulta.

Muutaman kuukauden kuluttua pienestä ujosta luppakorvaisesta pennusta ei ollut tietoakaan, vaan pihalla sinkoili iso ja pystykorvainen pennunketale. Siitä tuli vahva jäntevä ja yliaktiivinen tyyppi joka hajotti paikkoja silppurin lailla. Olen vain kuullut juttuja sellaisista koirista joita ei voi jättää yksin sisälle tai ne syövät odotellessaan vaikkapa puolet kirjahyllystä. Nyt tällainen tapaus oli sattunut omalle kohdalle. Ei ole ollenkaan liioittelua sanoa että jos lähden ratsastamaan ja jätän Taran talliin, se saattaa hyvin odotellessaan silputa käytävältä muutaman ämpärin palasiksi.

Silppurin kanssa eläminen on vaatinut kekseliäisyyttä. Nopeasti opin, että kannattaa hankkia riittävän isoja luita. Siis oikeasti isoja. Niiden parissa on säästynyt monta ämpäriä ja tallin väen hermot. Olen kokeillut myös erilaisia ruokapiilo-leluja, mutta vain harva niistä on jäänyt Taran käsittelyssä henkiin.

Tara asuu pääaisallisesti pihalla ja tallissa. Saa se sisälläkin olla, mutta valvotusti ja maltillisia aikoja kerrallaan. Se myös itse hakeutuu ulos aika pian sisällä olon jälkeen. Alussa taran sisälläolovierailut olivat sellaista tuolien kaatelua. Eli kauheella vauhdilla sisään, matot ruttuun ja tuolit ja lapset matkalla kumoon.

Onneksi ylipursuavasta elämänilosta huolimatta Tara on yllättävänkin kuuliainen ja tottelee ohjeita. Ajattelin pitkään, että tuota vauhtia riittää vielä vuosiksi, mutta nyt kevättalvella ylimääräinen sähläys on alkanut selvästi jäämään pois. Nyt se osaa jo rentoutua sisätiloissakin ja käyttäytyy muutenkin lähes normaalisti, kiitos vanhojen ja viisaiden aikuisten koiriemme, jotka ovat jaksaneet loputtomia painileikkejä ja näyttäneet sille asiallisen käyttäytymisen mallia. Sitä on ollut myös lähes helppoa kouluttaa. Tarasta onkin  kuoritunut hyvin käyttäytyvä, asiallinen ja kiltti perhekoira.

Tämä kirjoitus on toinen osa yhteistyötäni Purina beyond-ruokien kanssa. Tara syö nappulansa pääasiallisesti tallissa, ja ruokahalua on ja mikäs siinä kun ruoka on hyvää. Purina beyond –koiranruoissa on vain 9 eri raaka-ainesta ja niitä saa ihan tavallisista ruokakaupoista. Maistuvat ainakin meidän koirille, kuvassa Tara syö makuvaihtoehtoa lammas.