Stihlin koneet apuna pihahommissa

Kun minulle ehdotettiin yhteistyötä Stihlin kanssa, olin tietenkin heti innoissani mukana. Tykkään tosi paljon kaikista pienkoneista ja niiden käyttö on minulle tuttua. Aina jos on vain pienikin mahdollisuus tutustua uusiin laitteisiin, niin ilman muuta kiinnostaa! Lisäksi nyt kun kaikki kodin ulkopuolinen tekeminen on aikalailla pysähtynyttä koronaviruksen takia ja lisäksi maa on lumeton, tämä yhteistyö tuli tosi hyvään saumaan. On aikaa tehdä, sitä tekemistä riittää ja kerrankin välineet ovat viimeisen päälle.

Ensimmäisenä meille toimitetuista koneista kokeiluun menivät Stihl hakkuri, sekä akkukäyttöinen Stihl lehtipuhallin. Nämä siksi, koska halusin saada talon etupihan kuntoon talven jäljiltä. Meillä on sekä talon vierustalla, että pihan ajo-väylän keskellä olevassa ympyrässä irtokiviä, joiden väliin jää kuivuneita lehtiä, mitä on ollut tosi vaikea haravoida pois ilman että kivet tulevat mukana. Lehtipuhallin osoittautui tähän juuri oikeaksi välineeksi. Akkukäyttöinen Stihl lehtipuhallin oli todella kevyt ja miellyttävä käyttää, jopa lapsetkin jaksoivat pöhötellä lehtiä sillä ihan helposti. Ainoa miinus oli, että akku kului aika nopeasti, joten kannattaa ehdottomasti hankkia lehtipuhaltimeen samalla kertaa kaksi akkua. Akkujen pikalaturi on kyllä tosi tehokas ja lataa akun nopeasti, eli kahdella akulla homma sujuu oikein joutuisasti.

Ajatukseni oli että lapsetkin olisivat voineet osallistua, sellaista kivaa koko perheen kevätpuuhastelua. Jotenkin tämä nuorempi ja vetelän oloinen talkooryhmä kuitenkin valui huomaamattani mäkeä alas trampoliinille. Ilmeisesti he jotenkin mystisesti latasivat energiansa sinne valuessaan, sillä siellä he taas aktivoituivat ja jaksoivat pomppia aikalailla iltaan saakka. Sen sijaan tarkkasilmäinen lukija varmasti huomaa, että meidän kolmevuotias sekarotuinen Tara-koiramme oli erityisen liekeissä näistä talkoista. Näistä tuli siis kahden aikuisen ja kahden koiran puutarhatalkoot.

Haravoin ensin suurimmat lehdet, oksat ja roskat pois ja samalla irrottelin irtokivistä kuivia lehtiä irti. Lopuksi viimeistelin koko homman lehtipuhaltimella. Tuli tosi siisti ja ihmettelin, miksen ole koskaan aiemmin tajunnut käyttää lehtipuhallinta tuohon hommaan? Sitten oli hakkurin vuoro. Tuukka keräili minulle mönkijällä pihapiiristä erikokoisia oksia ja risuja sitä varten. En ole koskaan käyttänyt minkäänlaista oksasilppurin tyyppistäkään laitetta ja tämä oli kyllä jännää. Ensin meni hetki ennen kuin opimme laittamaan sinne oikean kokoisia oksia, muutaman kerran sain hakkurin tukkoon liian paksuilla oksilla. Tosin tukos oli tosi helppo avata. ( Muista aina sekä sammuttaa että ottaa koko kone pois virroista ennen kun avaat sen! ) Koneessa on tosi paljon voimaa, se jotenkin yllätti ja vähän jännitti. Suojalasit oli hyvä valinta. Valmis hake oli melko hienojakoista ja näytti tosi kivalta. Meillä tuollaisen laitteen ensisjainen käyttö tuleekin jatkossa olemaan nimenomaan hakkeen valmistus, eikä niinkään oksista eroon pääseminen.  Oksia kun pystyy täällä ajamaan kyllä maatumaan jonnekin tallin taakse, eikä niiden hävitys ole samalla lailla ongelma kuin pienemmillä tonteilla.

Yllättävän hidasta ja raskasta hommaa on tuollainen touhuaminen, mutta siinä vaiheessa kun aurinko alkoi laskea, oli valmista. Kaikki muut oli väsyneitä paitsi koira. Hyvin kului näissä merkeissä yksi korona-eristyspäivä taas eteenpäin. Luulen että meidän piha ei ole koskaan ollut niin siisti ja hyvin hoidettu kun mitä se tänä kesänä tulee olemaan.