Seikkailuja edessä

Tuukka on kovasti kannustanut lapsia seikkailemaan rohkeammin lähimaastoissa ja teillä. Oma pihapiiri alkaa olla jo kaluttu leikkien kanssa, joten pienet pyörä- ja kävelyretket lähimaastoon ovatkin tuoneet lisäjännitystä lasten kesään. Kaupungissa on joka kulman takana usein uutta ja jännittävää, mutta täällä piisaa “tutkimattomia” hiekkateitä ja metsiä. Tänään lapset lähtivät eväsretkelle kävellen ja pian puhelimeen tuli videopätkää, missä syödään ruisleipiä hirvien tähystystornissa. Kun lapset palasivat kotiin, olivat he todella tohkeissaan. “Missä Iskä on, me ollaan löydetty jotain todella siistiä!” Kolme puhuu yhtäaikaa päällekkäin ja pian selviää että metsästä on löytynyt ruosteinen auto tai kontti joka on todella siisti. Me Molemmat Tuukan kanssa tietenkin tiedämme mistä autosta on kysymys, mutta pakkohan siitä on innostua mukana. Illalla ajettiin kauppareissulta tullessa sitä ihmettelemään, sillä “teidän on ihan pakko nähdä se”. Torsti epäili että kyseinen vekotin on ollut ainakin sodassa.

 Lapsilla on 3 viikkoa kesälomaa jäljellä, tässähän ehtii vielä vaikka mitä. Kotieläinpiha on enää viikon auki ja sitten minulla ja Tuukalla alkaa syksyn työputki. Harvemmin sitä odottaa näin paljon töiden alkamista kun nyt, kun on iso leffarooli edessä. Seikkailut ne on meillä aikuisillakin siis edessä. Siinä missä lapset seikkailee metsässä, me puolestamme emme omia seikkailujamme sinne halua. Tämä kun ei saa mennä metsään.