Rakas tyttöni parijonossa

Helgan 8-vuotissynttärit vietettiin, yllättäen, kotieläinpihalla. Nyt tiistaina, kun piha oli kiinni, Helga sai kutsua kaikki ystävänsä farmille. Sitkeästi edelleenkään, emme järjestäneet mitään kaverisynttäreitä vaan kemut kaikille, kavereille, kummeille, sukulaisille ja muille tärkeille perheineen.

Esikoisemme Helga on tarkka tyyppi. Hän rakastaan ohjeita ja sääntöjä ja niiden noudattamista. Pohdimme yhdessä että kotieläinpihasynttäreillä voisi olla jotain tehtäviä, mitä eläinten tarhoissa voisi suorittaa. Helgalla oli heti ajatus, että tehtäviä mennään tekemään parijonossa. "Ei!" huusimme yhtä aikaa Tuukan kanssa. "Nämä ovat synttärit, eikä mikään koulupäivä!" (Yllättäen Helga rakastaa koulua, ihanan paljon kaikkia sääntöjä ja ohjeita.) Seuraavana päivänä aloitimme uudestaan tehtävien suunnittelua. Helga oli suunnitellut juttuja valmiiksi. ”Ei kai mitään parijonoa?” Kysyi Tuukka heti alkuun.

”No ei ole parijonoa. On vain jono.” vastasi Helga.

Synttärit oli hauskat ja sankari sai tehdä jonon, josta otettiin jako kolmeen. Ryhmissä sitten etsittiin kananmunia, kannettiin ankoille vettä ja etsittiin alpakka-aitauksesta karkkia. Ihan sama vaikka tyttö on sääntöhullu vaikkei äitinsä olekaan, eikä muuten isänsäkään. Minä olen joka tapauksessa niin ylpeä ja onnellinen 8-vuotiaasta tyttärestäni joka soittaa kitaraa, ratsastaa ja piirtää. Helga on kiltti, tunnollinen ja hauska. Hän huolehtii aina sisaruksistaan ja auttaa äitiä kotieläipihalla. Hän on iso tyttö ja samalla ihan pikkuinen vielä. Ai mistä tiedän että pikkuinen vielä? Koska mihin tahansa parijonoon pariksi kelpaa, ohi kaiken muun, oma äiti. Käsi kädessä.