Piparkakkumaasturi
Tänään oli taas virallisesti se päivä vuodesta, kun minä poltan sormenpääni sulalla sokerilla. Teen piparkakkutalot aina itse tehdystä piparitaikinasta ( vaikka kuulemma kaupan taikinasta olisi helpompi koska se ei juurikaan leviä uunissa ) mutta silti, jääräpäänä teen taikinan itse, koska haluan käyttää taikinassa spelttiä ja intiaanisokeria. lempparitaikinani piparkakku on taloja rakentaessa vähän pehmeää, joten tuntuu että pikeerillä (eli munanvalkuais-tomusokeriseoksella) palasten kiinnittäminen ei toimi, vaan tekeleestä tulee hutera. Niinpä sulatan kiltisti sokeria ja kiinnitän palaset yhteen sillä ja AINA jossain kohtaa tulee palovamma tai kaksi, kuten tälläkin kertaa.
Mutta kuten kuvasta huomaatte, tänä jouluna ei tullutkaan piparkakkutaloa vaan tuli auto. Mietin kovasti mikä olisi meidän perheelle joku tuttu asia minkä voisi rakentaa piparkakusta. Katsoin pihalla seisovaa Defenderiä, meidän maasturiamme ja sen ulkomuoto vaikutti riittävän kulmikkaalta. Defender on auto millä ajetaan perheretket, viikonlopun kaupoilla käynnit ja hevoskuljetukset ja koko perhe rakastaa jostain syystä sitä ihan varauksetta. Etenkin lapset haluaisivat kulkea sillä aina kun mahdollista.
Meiltä löytyi Torstin leludefender, joka on meidän autoamme lyhyempi malli, mutta siitä sain kopioitua suurin piirtein mittasuheet ja kopioin sen päällä auton kaavat leivinpaperille. Siitä sitten muokkaamalla sain haluamani kaavan palaset, mitkä leikkasin piparkakkutaikinasta ja paistoin. Ovien ja ikkunoiden kanssa olen oppinut leikkaamaan niihin uunissaleviämisvaraa, eli leikkasin ikkunat selkeästi isommiksi mitä lopullisessa tulisi olemaan. Liimasin auton sillä inhottavan kuumalla sokerilla ensin kasaan ja koristelin pikeerillä vasta sitten. Ikkunat tein liivatelehdistä.
Lapsista on jo tosi paljon apua piparkakkujen teossa. Minun tarvitsee vain vaihtaa peltiä alle ja paistaa, loput hoituvat heidän toimestaan. Koristelussa he ovat innovatiivisia ja aina tulee mahtavaa jälkeä. Teemme pipareita aina aika ison määrän kerralla, ne säilyvät niin hyvin. Purkitan ne heti kun kuorrutukset ovat kuivuneet ja piilottelen osan purkeista lapsilta, jotta niitä säilyy varmasti jouluun saakka. Piparkakkumaasturi saa huristella pianon päällä pidemmän aikaa, se syödään vasta loppiaisena.
