Pieni pupunhoitaja Hilma

Viikkoja kestänyt lasten kärsimätön odotus on ohi, puput ovat viimein saapuneet! Kaksi ranskanluppakorvakania siksi, että minulla on ollut sellainen joskus aiemmin ja tämä isokokoinen kanirotu on kokemuksieni mukaan todella mahtava. Rentoja sosiaalisia tyyppejä ovat nämäkin, näin kahden päivän kokemuksella voin sanoa. Molemmat ovat tyttöjä, toinen puolitoistavuotias Fanta (mustavalkoinen) ja toinen vuoden vanha Irina. Irina on Hilman ja Fanta Helgan, kuulemma. Tai tarkemmin siis Irina on Hilman ja Kirpun yhteinen ja Fanta Helgan ja Torstin yhteinen. Nämä tällaiset jaot ovat kuulkaas tärkeitä.

Lapset odotivat näitä töpöhäntiä liikuttavalla palolla ja vielä liikuttavammalla palolla niitä nyt hoidetaan. Puput saavat olla nyt muutaman viikon vanhoissa häkeissään sisällä tuvassa, tottuvat meihin ensin rauhassa. Nytkin häkkien ovat ovat olleet suurimman osan aikaa auki, ja puput saavat käydä ulkopuolella jaloittelemassa oman halun ja uskalluksen mukaan. Sitten muutaman viikon päästä niiden ulkohäkki kotieläinpihan puolella pitäisi olla valmis, ja neidit pääsevät pitkästä aikaa ulos ja isoon häkkiin.

Etenkin Hilman päivystäminen pupunsa vieressä on jotenkin liikuttavaa. "Äiti! Mun pupu teki kakat ja mä siivosin ne ihan itse!" Kaikki meidän eläimet ovat olleet Hilman näkövinkkelistä meillä aina. Eli koirat ja kissatkin ovat jo olleet täällä niin kauan kun Hilmakin tai ainakin niin kauan kun Hilma elämäänsä muistaa. Nyt tämä Irina on ensimmäinen tytön ikioma lemmikki, joku, jota hän on kovasti toivonut ja odottanut ja nyt se on saapunut. Hilma on, ainakin omasta mielestään vastuussa tämän irina-pupunsa hyvinvoinnista. Ja hienosti hän tämän vastuunsa kantaa, sillä kyllä Irinan kelpaa: Tyttö istuu vieressä ja huolehtii, ruokaa on ja papanat korjattu pois. Ja koko ajan pieni käsi silittää, tai syöttää kädestä porkkanaa.