Pienen kisavoittajan huono omatunto

Pian 11 v. täyttävä Helga oli tänään elämänsä ensimmäisissä kouluratsastuskisoissa. Kisat järjestettiin Ratsutalli Uusmattilassa, samalla tallilla missä meidän molemmat tytöt käyvät viikottain ratsastustunneilla. (Nyt joku miettii että miksi käyvät kun meillä on omiakin hevosia? Vastaus: Koska ratsastuskoulussa lapsi saa hyvän pohjan turvalliseen ja laadukkaaseen ratsastamiseen ilman että äidillä menee aika, oma ratsastusharrastus ja hermot, kotona lapsi taas oppii harrastuksesta muuta tärkeää, mm maastokaahailua ja hevosen käsittelyä.) Ensin Helga ilmoittautui mukaan ratsastuskoulun hevosella, mutta kun hän kotona treenasi ohjelmaa (C-merkin kouluohjelma) 20-vuotiaalla Welsh B -ponillamme Carminalla, treenejä katsellessani ehdotin että ilmoitettaisiin hänet mukaan omalla ponilla, niin hienosti se sujui. Carmina on ollut aikalailla puskaratsuna tässä muutaman vuoden, mutta sain viime tipassa ponin kisaluvat kuntoon ja sitten treenattiin lisää.

Niinpä koko perhe heräsi tänään kukonlaulun aikaan puunaamaan ja pakkaamaan pientä ponia autoon ja kaikkia jännitti. Hilma oli tosi motivoitunut Hoitaja ja kannustaja, ei sisarkateudesta tietoakaan. Jokin noissa kisamatkoissa on aika hauskaa, noin etenkin kun ei ole itse se, joka on menossa radalle. Oli vielä jotenkin parempi fiilis, koska pakko myöntää että minä jännitän kisaamista aika paljon. Rata meni hienosti. Prosentteja tuli 66,250% ja koko luokan voitto. Kotiin lähdettiin ruusukkeen ja pokaalin kanssa ja tyttö oli ihan ihmeissään. Helgan kisaura alkoi muutama vuosi takaperin estekisoista, mistä tuli kielloista hylätty ja nyt ei voinut sanoa muuta kun että harjoittelu tuottaa tulosta.

Kotimatkalla juhlittiin voittoa jätskeillä ja suunniteltiin minne lähdetään kisaamaan seuraavaksi. Illansuussa Helga hakeutui kainaloon ja kertoi että hänellä on jotenkin omituinen olo niistä kisoista. “Mua Äiti jotenkin hävettää että mä voitin. Ihan kun olisin huijannut, koska mulla on nyt samanlainen olo kun silloin kun on huijannut jotakuta… Mä en tiedä olisinko mä kuitenkaan halunnut voittaa, olisin ehkä mielummin ollut vaikka toinen.”

Minä en kestä tuota pientä rakasta pohdiskelijaa. Huono omatunto voitosta, koska kaikki eivät voi voittaa ja silti pokaali ja ruusuke ovat nyt suurin aarre maailmassa. Minä paatunut hevosihminen lohdutin sanomalla että ymmärrän häntä, mutta ennenkaikkea kannustin nyt nauttimaan voitosta. Voin nimittäin luvata että ihan joka kisoissa ei tällaista herkkua ole jatkossa luvassa.

jatkossa luvassa.