Patalappulumitähtiä

Kaupallinen yhteistyö: Adlibris.

Adlibriksen 60€ lahjakortin arvonta on suoritettu kommentoijien kesken. Arpaonni suosi sinua, Lene. Onneksi olkoon! Laitatko minulle sähköpostia osoitteeseen olga@olgantalli.fi niin hoidetaan lahjakortti sinulle! 

Arvontahumun jälkeen on aika palata takaisin arkeen. Saanen vuodattaa teille hetken eräästä lempiaiheestani, joka on: en ole käsityöihmisiä. Innostuin Adlibriksen nettikaupasta sen verran, että ostin sieltä itselleni kirjan. Tiedättekö sen tunteen kun ostopäätöstä tehdessä uskoo muutokseen itsessään ja ostaa vain. Minulle kävi tuolla nettisivulla juuri niin, olisin halunnut ostaa ehkä kaikki mahdolliset käsityökirjat, vaikka olenkin myöntänyt sen tosiasian, etten osaa neuloa tai virkata kovinkaan kaksisesti. No tämä Lumihiutalekirja oli kuitenkin niin ihana, että näin heti kuinka ihanalta nämä lumihiutaleet näyttäisivät Marttilan hirsiseinää vasten. 

Ostin samalla myös hienostuneen punaisen virkkuukoukun ja valkoista lankaa, jolloin voisin heti paketin saatuani alkaa loihtimaan ihania lumitähtiä. Sain jo viime keväänä pienen virkkausherätyksen kun ostin Virpi-Marjaana Siiran Isoäidin neliöt –kirjan. Sain aikaiseksi muistaakseni neljä kömpelön oloista neliötä ja sitten innostus lopahti.

Paketti tuli, avasin kirjan, valitsin helpon oloisen lumitähden ja aloin tekemään. Masentavan vaikeaa.  Huomasin toivovani että se yläasteen käsityömaikka narisisi minun takanani, osasihan opettaja sentään neuvoa. Nyt olin yksin ja lumitähteni näytti huonosti tehdyltä, liikaa reikiä sisältävältä minipatalapulta.

En kuitenkaan antanut yhden haparoivan lumitähden masentaa minua vaan selailin kirjaa ja päätin opetella jotakin sieltä. Opin pian mitä pylväät ovat ja miten niitä voi varioida. Tämä on just se asia perusluonteessani, miksi minun joulutähteni eivät koskaan tule olemaan niin hienoja kuin kirjassa: Alan aina soveltamaan (lue: säätämään). Unohdin siis joultähdet ja päätin tehdä koristenauhan. No, minä virkkasin ja purin pois niin monta kertaa, että sain tehtyä yhteen ketjuköynnökseen puolipallomaisia kaaria. =Saavutus.

Kranssi-ihmisiä minä kyllä olen. Teen omat kranssipohjani aina sanomalehdestä ja maalarinteipistä, minusta on kiva kun vanhan kranssin voi polttaa, eikä siitä synny turhaa jätettä. Tein juuri eteiseen Joulun ensimmäisen havukranssin. Sitten pyötäytin ämän virkkaus-saavutukseni kranssin ympärille ja koko homman kruunasi patalappulumitähti. Jos joku kysyy, saatan valehdella että ostin kranssin lasten joulumyyjäisistä.

Kirja on edelleen minusta ihana ja pidän toivoa yllä että joskus vielä osaan virkata ihania joulutähtiä. Tavoitteita pitää olla.  Ehkä opettelen ensi jouluksi?