Parisuhdeansoja

Minulla on todella ärsyttävä tapa kaivaa itselleni parisuhdeansoja. Siis että pyörittelen itsekseni pienessä päässäni jotain täysin kuvitteellista suunnitelmaa, mitä salaa toivon että Tuukkakin ajattelisi. Ja sitten kun hän ei (ylläri!) ole osannutkaan ajatella niin, kuin minä ajattelin että hän ajattelisi, niin sitten minua ärsyttää. Romanttissävytteiset juhlapyhät, hääpäivät ja ystävänpäivät ovat tällaisten ansojen virittelyyn sitä kaikkein herkullisinta aikaa.

Eilen oli lauantai ja talo sotkuinen. Aloin imuroimaan ja Tuukka huomasi tämän. Näin sivusilmällä, kun hän osallistui kasaamalla tavaroita lattialta, pisti sanomalehtiä pinkkaan ja muuta siivouksellista. Jatkoin alakerran imuroituani yläkertaan. En nähnyt Tuukkaa, ja päättelin että nyt se reipas meni kantamaan puita. Voooi.

Imuroin yläkerran ja samalla mietin että ottikohan Tuukka alakerrassa jo lattianpesuvälineet esille? Huomasin myös, että minullahan oli nälkä. Ehkä hän ei ehtinytkään aloittaa vielä lattioiden pesua, koska alkaa olla jo lounasaika. Hän varmaan sittenkin laittaa koko perheelle ruokaa. Tai pesee sitä lattiaa.

Raahasin hikisenä imurin alakertaan, ei tuoksunut ruoka ei. Eikä pesuaine. Puitakaan ei oltu kennettu. Tuukka istui keittiössä valtava sämpylä kädessään, kahvimuki vieressä, lehti kädessä ja olipa laittanut vielä tunnelmallista taustamusaakin itselleen.

Minulla vähän niin kuin oikeni. Tuukka, joka oli hyvällä tuulella ei provosoitunut, vaan heitteli minun kiukkuamisen väliin että hei, älä nyt Olga stressaa, heeei, ei ole reilua tuollanen syyllistäminen… Kiukutti ja nauratti yhtäaikaa, ja oli kauhea nälkä. Olisi Tuukka varmasti pessyt ne lattiat tuon jälkeen, mutta hänen piti lähteä viemään Helgaa kaverin synttäreille. Ja minä aloin marttyyrinä lattioiden pesuun.

Myöhemmin tilitin asiaa tallikavereilleni. Että miten minä, aikuinen ihminen, jaksan asennella tuollaisia ansoja itselleni? Kuten Tuukka sanoi: Olisit vain sanonut, niin minä olisin kyllä pessyt ne lattiat. No en sanonut en. Tunnustin myös tallikavereilleni että kiljumiseni jälkeen, kun minulle tuli vähän huono omatunto siitä että olin kiukutellut, ja Tuukka lähti viemään Helgaa, minä ihan oikeasti mietin, että ”nyt Tuukalla on varmaan tosi huono omatunto kun minä tuolla lailla suutuin, ja nyt se hätäpäissään ostaa minulle jotain huomiseksi ystävänpäiväksi”. Kyllä, ihan oikeasti, juuri näin minä ajattelin ja saadessani itseni kiinni uuden ansan teosta, nauroimme ystävieni kanssa asialle makeasti jo etukäteen.

Ei lienee yllätys että ei tullut pakettia ei. Keitin silti Tuukalle ja minulle kahvia sänkyyn ja olin ostanut jotain halpoja tuontikonvehteja sydänrasiassa. Niitä sitten syötiin ja löhöiltiin, oli aika mukava aamu.