Onko kotipiharetkeily oikeaa retkeilyä?

Lapsilla on hiihtoloma. Olin ajatellut että linnoittautuisin onnellisesti heidän kanssaan Iittiin koko viikoksi, mutta sekoilin iloisesti viikkonumeroiden kanssa, (koska mun puhelimen kalenterissa ei edelleenkään niitä näy) ja tyhjensin itselleni töistä seuraavan viikon nro 10, eli en tätä, milloin lapset ovat lomalla. Nyt on sitten tehtävä muutamia työpäiviä lasten kanssa ja muutaman päivän ehdin olla heidän kanssa vapaalla. Aloitimme tämän sekoiluni takia hiihtoloman intensiivisen viettämisen jo viikonloppuna, että varmasti ehditään. Siis ulkoilla ja hiihtää, koska käsittääkseni se kuuluu asiaan.

Torstin ihanan kerskailevat puheet tarhassa hiihtelystä saivat viimein todistepohjaa, kun poika hiihti hiihtoretkijoukkomme jälkijoukoissa viikonloppuna. Siskot paahtoivat ihan prona edellä, mutta Toppe ei jälkeen jäämisestä onneksi masentunut, vaan hiihti sitkeästi sukset läpsyen perässä. Minä olin vain tosi ylpeä, kaikista heistä. Kauheasti olisi tehnyt mieli itse käydä vähän kaahaamassa tiellä, olisi ollut kiva tarkastaa vieläkö luistelutyyli on hallussa, mutta en viitsinyt Torstin edessä brassailla (tai kaatuilla?), vaan päätin säästää omat hiihtosinkoiluni myöhemmäksi.

Sitä paitsi Tuukka olisi voinut nähdä ja sitten olisin taas kuunnellut huvittunutta vinoilua hiihtämisestäni lopun talven. Viime kevättalvena kävin nimittäin kerran kotona hiihtämässä, lunta oli teillä jo aika vähän ja päädyin hiihtämään edes takaisin talon alapuolella olevaa lumista peltoplänttiä. Kun tulin hikisenä ja onnellisena takaisin, Tuukka aloitti heti: ”Ihan kuin ite Äitee Rantanen olis menny siellä!”.

Hiihtoretkeen kuuluvat tietenkin myös eväät. Me päätimme keittää kaakaota termareihin ja ottaa mukaan myös tulentekotarvikkeet, soijanakkeja, -pullia sekä keksejä. Evästarpeet jätettiin odottamaan talon portaille. Hiihtoreissun jälkeen napattiin eväät mukaan ja kiivettiin talon vireisen kallion päälle nuotioretkelle.

Tuukka liittyi retkijoukkoon ja kun lapset olivat syöneet ja retkeilleet tarpeeksi ja lähteneet sisälle, sanoin hänelle. ”Minä jotenkin tykkään tällasesta, pitäis vaan muistaa eräillä enemmän.” Tuukka vaikutti yllättyneeltä. Jouduin tarkentamaan: ”Ei siis mitään himopatikointia ja  jotain Karhukierroksia, vaan just tällaista.”

Retki se on kotikukkulan päällekin tehty retki. Varsinkin kun maisemissa ei ole valittamista.