Muista, Olga muista.

Tällainen on 10kk ikäinen pieni poikasi Torsti. Toppe, Topelius, Toropainen.

Höpöttää, jokeltaa, pärisee, hihkuu ja sanoo Elka, Äiti ja Issss.

Kun on tarve äidin lähelle, Toppe parkkeeraa viereen, jalkoihin, raahautuu perässä. Pieni käsi jalan ympärillä. Nipistää. Puree.

Kaikki yllättävät asiat naurattavat. Ilmeet, nopeat liikkeet, kun joku kompastuu. Pyörryttävän ihana räkänauru.

Haparoiva, vielä epätahtinen kavely, kädet liian ylhäällä ja innokas hymy naamalla. Takapuolessa mustelmia.

Kun jos joku syö jotain ja Torstilla on nälkä, alkaa äänekäs maiskutus.

Paras ja kiinnostavin paikka on tiskikone. Sieltä kaikki pois heti kun silmä välttää ja tavoitteena kammeta itse Toropainen tilalle. Kiinnostuksen kohteiden kovana kakkosena biojäteastia, kolmantena keittiöjakkara, jolle kiipeäminen on treenissä. Kun kielletään, itku tulee täysillä.

Äidin sylissä ollaan vastakkain, otsat lähellä toisiaan. Torsti näpeltää kaulassa roikkuvaa riipusta. Yllättäen napakka ote äidin silmälaseista, ne suuhun ja sitten heitto lattialle. Roikottaa päätä sylistä, katsoo perään.

Kun päivän ilakoi, yöllä jaksaa kitistä. Aamuyön tunteina hullunpirteänä ylös seisomaan ja sängyn päätyä vasten pumppaamaan. Elka elka, äitiii-i-i-i-i. Joustoa polvissa.

Illalla kun väsyttää, pieni pää painuu olkapäälle. Käsi kiertyy käsivarteni ympärille ja rapsuttaa hiljaa. Kun katseet kohtaa, molempia naurattaa.

Muista Olga nämä, muista.