Monaco helmikuussa – halvempi kuin Helsinki!

Matkustimme viime viikolla Monacoon näyttämään Aika jonka sain -elokuvaa pienellä monacolaisella filmifestivaalilla. Lähdimme matkaan varautuneena, sillä minulla ainakin oli sellainen ajatus että Monaco on tyly ja kallis paikka. Erehdyin. Varmasti Monaco on monella tapaa kallis paikka, ainakin asua ja matkustaa katsomaan F1 -kisoja, mutta näin helmikuussa, sesongin ulkopuolella Monaco osoittautui hyvin viihtyisäksi ja järkihintaiseksi matkustuskohteeksi. Hotellien hinnat Helsingin tasoa ja kahden henkilön lasku ravintolassa (juomineen) oli 50 euron kieppellä, eli sama, tai jopa edullisempi kuin Helsingissä.

Kaupunkivaltio Monacon pieni (vain 1,95 neliökilometriä) koko tekee siitä erityisen kiinnostavan. Jokainen neliömetri on hyödynnetty, ja lisää neliöitä näkyi olevan rakenteilla rantaan, osittain meren päälle. Monacolaisesta tilojen hyödyntämisen kekseliäisyydestä kertoi mm. aallonmurtajan päälle rakennettu “uimaranta”, joka oli siis valtavat betoniportaat mihin ihmiset kesällä kerääntyvät ottamaan aurinkoa ja uimaan. Miksei!?

Hienoja hotelleja, Maailman kuuluisin Casino Monte Carlo, uskomaton määrä toinen toistaan upeampia autoja sekä juuri sellaisia huippusuunnittelijoiden vaateliikkeitä mihin ei uskalla edes mennä sisään. Mikään varsinainen ostoskaupunki Monte Carlo ei siis ole. Kallion päällä Monacon länsipuolella on vanha kaupunki, jossa sijaitsee myös Monacon ruhtinaan linna. Vanhassa kaupungissa on pieniä kujia kahviloineen ja pikkuliikkeineen, sekä tietenkin turistipuoteja mistä voi ostaa matkamuistoksi kaikkea Formuloihin liittyvää.

Mutta kaunis ja ystävällinen Monaco kyllä on! Luksusauton pysähtyvät suojetille liioitellunkin kohteliaasti ja kaikkialla on siistiä ja asiallista. Arkkitehtuuri on sekoitus koristeellista ja kaunista Ranskan Rivieran vanhaa rakennuskantaa, sekä uudempaa ja arkisempaa loma-asuntorakentamista, mikä ei ehkä hivele silmää, mutta tuo Monacoon inhimillisyyttä. Ravintoloita ei näin helmikuussa liikoja ollut, vitsailimmekin, että luultavasti varakkaat Monacolaiset syövät mielummin kotonaan, itselle palkattujen Huippukokkiensa laittamaa ruokaa.

Itse festivaalista vielä. Pieni yksityinen festivaali Monaco film Festival oli erikoinen kokemus. Emme tienneet siitä juuri mitään etukäteen, mutta keskusteltuani Festivaalin johtajan kanssa muutamaan otteeseen puhelimessa, päätimme osallistua, kun he halusivat elokuvamme siellä näyttää. Olemme ilmoittaneet elokuvamme muutamille festivaaleille ehdokkaaksi ja tämä oli yksi niistä. Tämän festarin erikoisuus on se, ettei sinne myydä lippuja, vaan yleisö koostuu muista tekijöistä sekä Monacolaisista kutsuvieraista. Monacon nähtyäni ymmärsin miksi, eihän siellä sillä tavalla liiku ihmisiä, ainakaan tuohon aikaan, että niistä riittäisi leffassa kävijöiksi asti. Festivaalille hakijoista suurin osa oli kuulemma Japanista, niinpä myös suurin osa ehdolla olevista elokuvista oli japanilaisia. Paras anti meille tästäkin reissusta olivat ihmiset. Tapasimme hyviä tyyppejä Monacolaisten ja Japanilaisten lisäksi mm. Amerikasta, Australiasta, Unkarista, Briteistä sekä Tanskasta ja uskon että näistä kontakteista on meille vielä joku päivä hyötyä. Ja itse festivaali: Ei ehkä se trendikkäin ja puhutuin, mutta sympaattinen ja lämmin festivaali. Sitä järjestettiin jo 17. kerran, suurella sydämellä ja rakkaudesta väkivallattomiin elokuviin.