McDonaldsin vegaanivaihtoehdot testissä
Kaupallinen yhteistyö: McDonalds
Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta testata ja kirjoittaa kokemuksiani McDonaldsin uusista vegaanisista vaihtoehdoista, lähdin mukaan mielelläni. Kun kasvissyöjä haluaa syödä pikaruokaa, ei vaihtoehtoja ole liikoja ollut tarjolla, mutta tämä on taas hyvä esimerkki siitä että maailma muuttuu. Tämä on McDonaldsiltakin selkeä yritys päivittää ruokailutottumuksia tähän aikaan ja se ilahduttaa minua.
Meidän talossa syödään kasvisruokaa. Mieheni on ollut kasvissyöjä lähemmäs 30 vuotta, minä yli 15 vuotta, lapsemme eivät ole koskaan edes syöneet lihaa. Vegaaneja emme ole, kananmunia ja maitoa käytetään kaikki ja itse asiassa lähiaikoina minä olen lisäksi maistanut satunnaisesti juhlissa tai kylässä kalaa. Mutta siis kotiin ei lihoja tai kalaa osteta, eikä niitä meillä kokkailla, hyvin ollaan hengissä vegeilemällä pysytty koko sakki.
Tykkään laittaa itse ruokaa ja arkiruoan laatu sekä raaka-aineet ylipäätään ovat tärkeässä osassa kun käymme kaupassa. Silti en ole koskaan halunnut viedä kiinnostusta terveelliseen ruokaan niin pitkälle, että siitä tulee suoritus tai taakka. Jos aikaa ei ole tai ei vain jaksa, en ole koskaan nähnyt ongelmaa siinä, ettenkö voisi viedä lapsiani hampurilaiselle tai pitsalle ja silti kokea olevani ihan hyvä tyyppi jonka perhe elää ja syö riittävän terveellisesti. Hyvän ravinnon perusta valetaan siis arkisina valintoina lähikaupassa. Herkutteluhetket, kotona tai ravintolassa, ovat iloisia yhteisiä hetkiä eikä niistä kannata hetkeäkään kantaa huonoa omaatuntoa.
Kuten kerroin, meille pikaruokahetket ovat suorastaan juhlavia hetkiä, joilla piristetään muuten kiireistä tai raskasta päivää. Silloin kun koko perhe on tehnyt talliremonttia tai haravoinut pihaa koko päivän, on hauska yllättää lapset ja sanoa että nyt lähdetään hampurilaiselle. Kesäisin kun meidän kotieläinpiha on auki, ja koko perhe on siellä enemmän tai vähemmän “hommissa”, meille on syntynyt kiireisten päivien jälkeinen puistopiknik-perinne. Eli kun farmi menee kiinni, ajamme Kouvolaan, haemme hampurilaisia tai pitsaa ja istumme kesäillassa puistossa joen varrella, syömme ja ollaan vaan. Ihan parasta.
Tänään testasimme tallihommien jälkeen McDonaldsin vegaanista valikoimaa puistopiknikillämme kauniissa syysilmassa. Haimme ruoat drive-innistä Kouvolasta, minä ja Tuukka otimme wrapit soijapihveillä ja lapset vegaaniset Happy Meal -ateriat. Vähän isojahan nuo isommat lapset ovat jo Happy Meal -aterioihin, mutta nämä olivat heidän elämänsä ensimmäiset sellaiset laatuaan, koska aiemmin ne eivät ole kasvissyöjille olleet mahdollisia, joten pakkohan ne oli ottaa. En edes muista koska olisin itsekään viimeksi McDonaldsissa syönyt, juurikin tuon kasvisvruokailijalle sopivien vaihtoehtojen rajallisuuden vuoksi, mutta nyt yllätyimme kaikki tosi positiivisesti. Lapset olivat ensin vähän nenät nyrpeinä kuunnellessaan mitä tilasin, mutta pian vegaaniset falafelpyörykät saivat todella hyvät arvosanat ja kaikki kolme söivät “lautasensa tyhjäksi”. 6-vuotias Torsti totesi lopuksi, että “ne pyörykät olivat parempia kun ranskalaiset”, mikä on lapsen suusta kuultuna huippusaavutus miltä tahansa ruokalajilta. Oli myös kiva huomata että Happy Mealiin voi valita lelun sijaan kirjan. Kaikki lapset olivat samaa mieltä että leluja ei tarvita ja yksi kirja riittää koko porukalle. Niinpä tilasimme 3 ateriaa mutta vain yhden kirjan ja se onnistui mukisematta.
Vegaaninen wrap soijapihvillä oli oikein positiivinen yllätys. Me pidämme Tuukan kanssa molemmat kovasti soijatuotteista, ja tämä kokonaisuus oli erittäin onnistunut. Hauska siis saada McDonaldsista uusi vaihtoehto mukaan puistopiknic-valikoimaamme. Ainut mikä vähän hirvitti, oli mukaan otetun ruoan tuottama roskan määrä. Pelkää energiajätettä siitä onneksi kertyi, joten emme tohtineet tunkea roskia puiston roskikseen, vaan otimme ne mukaan kotiin ja muutimme ne perinteisellä tavalla lämpöenergiaksi leivinuunissa. Itse pikaruokaravintolat kierrättävät jätettä jo kiitettävänkin hyvin, mutta ruokaa mukaan otettaessa vastuu kierrättämisestä jää kuluttajalle.
Olen pitkään miettinyt seuraavaa: jos on tällainen “maksettu mainos”, niin saako bloggaaja kertoa mitään negatiivista? Yleensä kun nämä käyttäjäkokemukset ovat silkkaa, joskus ihan naurettavuuksiinkin menevää ylistystä alusta loppuun…
En oikein suoraan sanoen tiedä! 😀 Minä olen itse aika tarkka siinä minkälaisiin kumppanuuksiin lähden mukaan, valitsen vain sellaiset josta tiedän löytäväni jotain kivaakin sanottavaa ja teen tällöin jutut jo lähtökohtaisesti aika positiivisella fiiliksellä, mutta omana itsenäni kuitenkin. Enkä kirjoita mitään sellaista minkä takana en voisi seistä. Mutta hyvä kysymys ja samaa olen itsekin useasti pohtinut, että missä menee raja.
Ihania, jotenkin niin aitoja kuvia 🙂
Ei minusta tämä ollut mikään “ylikehuva” yhteistyöpostaus. Ja ainakin itse olen lukenut myös sellaisia, joissa kokeiltu tuote (yleensä kosmetiikkaa tms.) ei ole ollut sopivin/miellyttävin. Olisiko järkeä siinäkään, että tekisi postauksen artikkelista, jonka haukkuisi sitten pystyyn..?