Matkakohteena Kajaani

Olimme viime viikolla elokuvan tiimoilta Kajaanissa. Koska meillä ei ole viime aikoina aikaa lomailla, olemme keksineet ottaa lapsia mahdollisuuksien mukaan työreissuille mukaan. Yleensä tuollaisilla keikoilla on paljon vapaata aikaa, mikä on hyvä hyödyntää perheen yhdessä oloon. ( Tiedostan kyllä kuinka onnekkaita olemme kun meillä on osittain yhteinen työ! ). Tällä kertaa meillä oli mukana myös työntekijäni Piia, jotta lapsilla oli seuraa myös silloin kun olimme töissä ja samalla Piiakin sai tervetullutta vaihtelua työnkuvaansa.

Olimme reissulla poissa kotoa vain kaksi yötä, mutta silti se tuntui pieneltä lomalta. Taas sitä havahtui siihen, miten paljon kivoja paikkoja Suomessa onkaan! Kajaani oli ainakin meidän mielestämme mahtava. Riittävän etäällä kaikesta, jotta se on itsenäinen, toimiva kaupunki. Siellä on kaikkea, mutta kaupunki on silti onnistunut säilyttämään pienen kaupungin tunnelman.

Ensimmäisenä päivänä me olimme puhumassa Kajaanin Yritysamiksen seminaarissa ja Piia vei lapset kylpylään. Toisena päivänä kävimme koko porukka tutustumassa Kajaanin linnaan, mikä oli meidän kaikkien mielestä aidosti aika mahtava paikka. Pienellä saarella, keskellä jokea seisovassa linnan tarinassa ja itse raunioissa oli jotain koskettavaa. Lapset halusivat leikkiä linnassa, me aikuiset huokailimme entisaikojen perään. Miten ihmeessä niin kaukana erämäässä on ollutkin tuollainen linna? Vaikka iso osa linnasta on aikoinaan räjäytetty, sen rauniot tekivät silti vaikutuksen. 

Olimme Piian kanssa muutama kk sitten Helsingissä. Piia ei juo kahvia, mutta ostin hänelle soijamaitoon tehdyn vaniljalatten, ihan vaan sen kunniaksi,  kun Kausalan tyttö oli isolla kirkolla. Hän rakasti sitä kahviaan ja on sen jälkeen puhunut siitä tallilla päivittäin. Täällä meillä päin kun kahvi on suodatinkahvia tai ei mitään. Nyt kun odotin Piiaa ja lapsia kylpylästä, keksin hakea hänelle soijalatten Kajaanin selkeästi trendikkäimmän näköisestä kahvilasta. Heidän soijamaitotölkkinsä  oli lähes tyhjä. Juoksin kulman taakse ostamaan lisää, kahvilan emäntä juoksi toiseen kauppaan, sillä ajatuksella että kyllä jommasta kummasta soijamaitoa löytyy. Löytyi molemmista, ehdin väsynyttä kylpyläporukkaa vastaan ja Piia sai yllätyslattensa. 

Olemme tänä syksynä opetelleet  kiertue-elämää, ja tämä reissu todisti, että se alkaa jo sujua. Parasta silti aina on kotiin palaaminen. Vaikka ei se ilta hotellissa juurikaan eroa illasta kotona. Istutaan sohvalla vieri vieressä ja neuvotellaan lasten kanssa siitä, koska pitää mennä nukkumaan.