Lumilinnaprojekti

Olen monta talvea haaveillut, että pääsisin tekemään lasten kanssa lumilinnaa. Muistan oman lapsuusaikani talvet valtavista lumilinnoista, joita kaivettiin pihalle aurauslumista kertyneeseen jättimäiseen lunikasaan. Muistot ovat varmasti vuosien saatossa saaneet lisää hohdokkuutta ja todelliset linnat tuskin olivat niin hienoja tai isoja, mutta entäs sitten, kivaa niiden kanssa oli.

Talven lumimäärät ovat olleet ehdottoman riittäviä lumilinnojen tekoon. Iso lumikasa pihan reunalla oikein vaati tulla lumilinnaksi. Vasta viime viikonloppuna sain aikaiseksi. Pääarkkitehtina toimi Hilma, urakoitsijana minä ja rakennusvalvojana kaivamista jatkuvasti häiritsevä koira Tara. Helga ja Torsti olivat väsyneet ja kastuneet aiemmin päivällä pulkkamäessä, eivätkä osallistuneet.

Kävi kyllä salitreenistä. Lumikasa oli kovempi kun mitä ajattelin ja siinä sai kyllä hakata ihan kunnolla että sai mitään siitä irti. Tehtiin vartiotorni (lumipallovarastoineen tietty), sieltä hätäliuku alaluolaan missä isompi lumipallovarasto innokkaampia tunkeilijoita varten. Tehtiin portaikkoja, itäseinustalle toinen vartiotorni sekä lisää portaita. Sovittiin että linnaa lähestyvistä tunkeilijoista varoitetaan matkimalla viheltämällä lintuja. Testattiin myös että vihellysääni varmasti kuuluu vartiotornista toiseen.

Olisi ollut kivaa tehdä hirveä määrä tunneleita ja onkaloita,  mutta eivät riittäneet käsivoimat eikä uskallus, en halua että yksikään onkalo romahtaa siitä seuraavalla viikolla lasten päälle.

Menin linnan valmistuttua sisälle hakemaan Torstia katsomaan. Hän sanoi ettei jaksa tulla, vaatteet on märät ”ja se teidän linna on kuitenkin ihan joku tyhmä”. Näytin vasta ottamani kuvan ja sanoin että siinä on itäsiipikin. ”Okei, mä tuun”.

Otettiin uusi kuva. Siinä on linnalle iloisen hyväksyntänsä antanut rakennustarkastaja Torstikin mukana.