Lelulehtitaisteluita

Jos lapseni lukisivat kaikkea muutakin kirjallisuutta samanlaisella intensiteetillä kun mitä joulun lelulehtiä, Torstikin osaisi varmaan jo lukea. Torstin lukukokemus tosin olisi hieman rajattu, hänellä on nimittäin vahva pakkomielle yhdestä, erilaisia autoja sisältävästä aukeamasta. Sitä, ja VAIN sitä sitten luetaan, uudestaan ja uudestaan. Tytöillä menee jatkuvasti hermot, muilla sivuilla kun odottaa niin paljon kaikkea ihanaa, olisi kiva tehdä sinne muistiinpanoja ja kaiken maailman ympäröintejä, mutta kun pikkuveli haluaa kuulla vielä kerran sen tikaspaloauton ominaisuuksista. Kiljuntaa, kinastelua, joku juoksee lehden kanssa pakoon, sitten teipataan lehteä kasaan ja taas luetaan.

Kai tuollainen nyt tarttuu! Olen siis päästänyt itseni irti joulun suunnittelun kanssa. Tehnyt jo pari havukranssia, vaihtanut lasten iltalaulut joululauluihin (koen vahavsti, että minulla on vel-vol-li-suus sivistää lapsiani kaikilla mahdollisilla joululauluilla). Olen ostanut jo muutaman joululahjankin. Netistä, mutta kuitenkin. (Ja selannut sitä lelulehteä kun lapset ovat menneet nukkumaan.)

Helga toi minulle koulusta tuliaisia. Lapset olivat innostuneet tekemään iltapäiväkerhossa joulukalentereita, ja hän oli tehnyt omansa minulle. ”Mulle tuli sit vähän kiire ja osa luukuista on aika hätäisesti tehtyjä” pahoitteli tekijä, mutta ei haittaa. Jo kalenterin otsikkokin lupaa paljon: Joulukalenteri hihihii? Näin kiinnostavaa joulukalenteria minulla ei varmaan ole ollut ikinä.

Tytöt kyselevät jo joulukalentereita, mutta olen sanonut etten voi ostaa tai ainakaan antaa niitä ennen kuin on joulukuun ensimmäinen päivä. En nimitäin mitenkään usko että 2,5v. Torsti ymmärtää odotuksen hienoutta tässäkään asiassa, joulukalenterit kun ovat hidasta kidutusta tuon ikäiselle. Ja heidän vanhemmilleen.