Kotisynttärit kahdelle!

Hilman ja Torstin syntymäpäivät ovat peräkkäisinä päivinä. He kasvavat siis isoiksi juhlien syntymäpäiviään jaettulla huomiolla ja minusta ihan hyvä niin. Äitini kertoi aina että isoveljeni oli joskus sanonut, että hänellä oli “ankea lapsuus, koska kaikki piti aina jakaa viiteen”, koska meitä on siis viisi sisarusta. Vähän sama meininki siis omassa perheessäni nykyään, eli kaikki mahdollisuudet missä lasten pitää oppia jakamaan asioita ovat pop.

Ainakaan tänä vuonna tämä kaksien syntymäpäivien (7v. ja 4v.) järjestäminen ei silti tullut helpommaksi, koska juhlimme synttäreitä kahdessa eri paikassa. Ensin oli Lahdessa (jossa meillä Anoppini kanssa siis kakkosasunto ja Lapset siellä koulussa/eskarissa) omat synttärit eskarikavereille perheineen ja osalle sukulaisista, sitten seuraavalla, hiihtolomaviikolla oli toisen kerran iittikavereille ja lopuille sukulaisista. Lahdessa jaksoin tehdä kaksi erillistä kakkua. (Tein muuten Torstille tältä Kotivinkin sivuilta kaivurityömaakakun ja siitä tuli kamalan söötti, mutta en muistanut ottaa kuvaa… ) Iittisynttäreille tein enää yhden kakun joka tylysti jaettiin kahtia. Torsti sai koristella toisen puolen ja Hilma toisen. Siinä ne sitten käkköttivät sulassa sovussa, petsit ja lego-ukot, karkkiaidan eri puolilla. Voin vain kuvitella kuinka tähän joskus myöhemmin palataan: Ankea lapsuus, kun synttärikakkukin piti jakaa kahteen.

Mutta näistä kakuista ja synttäreistä vielä:

Ennen synttäreitä Hilma analysoi minun kakkujani. Minä kuulemma teen kakkuja, jotka näyttävät kakuilta, kun taas toiset äidit osaavat tehdä kakkuja mitkä eivät ensin näytä kakuilta ollenkaan. En tiedä oliko tuo kohteliaisuus, tuskin, mutta totta se kyllä on. “Mutta  äiti, sun kakut maistuu tosi hyvältä”.

Mediassa on vähän väliä kirjoitettu synttäripaineista ja minulle ainakin ne ovat totta. Ei niin, että aikuiset painostaisivat, vaan kyllä se paine tulee ihan omalta lapselta. Että mikä teema näillä synttäreillä on? Tai että miksi meidän synttäreitä vietetään aina vain kotona? Miksi meildän synttäreillä on aikuisia ja miksi vieraat ei saa lahjoja kun ne lähtee kotiin? Minä vastaan näihin kysymyksiin niin hyvin kuin osaan, että meillä nyt on tällaiset tavat. “Miksi sä äiti aina päätät?” Kuului seuraava kysymys. Minä vastatsin että kyllä me Tuukan kanssa molemmat olemme tästä samaa mieltä. Yllättäen Helga vahvisti tämän:  Hän kertoi, että oli kysynyt Tuukalta, että jos joskus hänen synttäreitään voitaisiin juhlia jossain muualla, Hop Lopissa tai jossain? Kysyin kiinnostuneena, että mitä Tuukka oli vastannut?

 “Iskä vastas että ei ikinä”, kertoi Helga.

Ankea lapsuus, kun synttäritkin vietettiin aina vaan kotona.