Kömpelö jouluaskarteluyritys

Haluaisin jo kirjoittaa tänne jotain joulujuttuja. Tämä tarina ilmeisesti yrittää kertoa minulle, että se on hieman liian aikaista. Viime viikolla katselin Pinterestistä joulun koristeluun liittyviä kuvia ja löysin joulukarkkikepeistä tehdyn ”kranssin”. Minusta se näytti hauskalta ja helpolta tehdä. Kuva unohtui, mutta kun törmäsin kauppareissulla karkkikeppeihin, päätin kokeilla tehdä sellaisen. Ajattelin että kuvaan sen sitten Marttilan hirsiseinää vasten ja se saa aloittaa tämän blogin osalta joulun odotuksen. Kuva kranssista näytti Pinterestissä tältä:

Olimme Helgan kanssa molemmat kipeitä ja pidimme sairastupaa Babuskan hellässä hoidossa Lahdessa. Päätimme tehdä tämän projektin ajan kuluksi yhdessä. Oli selvää, että ensin teipataan läpinäkyvällä teipillä aina kaksi keppiä vastakkain, ja näistä kahden kepin nipuista kootaan ”sydämet”, jotka muodostavat ympyrän. Mallikuva ei tosin kerro, kuinka kahden karkkikepin niput on kiinnitetty kokonaisuudeksi. Päättelimme, että yhteen liimaamalla. Tuollaista hienoa keskellä olevaa muovista hiutaletta meillä ei tietenkään ollut, joten tyydyimme leikkaamaan pahvista kaksi pientä pyöreää kiekkoa ja päätimme liimata kepit Erikeeperillä niiden väliin. Helga leikkasi paperista hienon lumitähden ja se päätettiin liimata toisen, päällimmäisen pahvikiekon päälle.

Kuulostaa helpolta, ja aloimme innokkaina hommiin. Lopputulos näytti aika hyvältä, toki vähän huteralta, mutta luotimme että se vahvistuu kunhan liimakohdat kuivuvat. Liimattu koriste jätettiin painon alle kuivumaan. Liiman kuivuttua nostin koristeen ilmaan ja osa kepeistä irtoili heti niin että rapina vain kävi. Liimailin keppejä takaisin monta kertaa, ilman yhtään parempia tuloksia. Minusta tosi tuntui että minä olin ainoa joka halusi tämän tekeleen onnistuvan. Lapset toistelivat tasaisin väliajoin, ettei heitä lainkaan haittaa jos liima ei kepeissä pysy, aina katsos voidaan unohtaa homma ja syödä karkkikepit pois.

Lopuksi väsyin liiman lisäilyyn, ja truuttasin pahvikiekkojen alle reilummin liimaa, että laitetaan nyt sitten kunnolla, kun pelkät tipat eivät auta. Yläosien liimauksen kanssa koitin olla varovaisempi, liimaklöntit eivät näyttäisi kivalta. Aamulla ”koriste” oli liimautunut varsin lahjakkaasti alla olevan sanomalehden päälle. Mietin, että mitöäköhän superliimaa tämä alkuperäisteoksen loihtinut ihminen on käyttänyt? Vai miten ihmeessä tuo pysyy kasassa? Pieni googlettelu selvensi asiaa, kuumaliimalla tietysti. Jep. Minä kun luulin että erikeepperi käy sitten ihan kaikkeen.

Ei siis kuvia kaunista hirsiseinää vasten, vaan nämä ankeat kännykällä otetut kuvat puhuvat karua kieltään: En ole askartelijatyyppiä, vaikka kuinka sitä haluaisin olla. En myöskään  tuonut "koristetta" Marttilaan, se ei olisi kestänyt matkustusta.

Naurattaa koko touhu, tuossa sanomalehteen liimautuneena siitä tuli mieleen iso pannun alunen. Pitäydyn siis jatkossakin vain havukransseissa.