Koko perheen Elho

Elhotar muutti maanantaina takaisin kesälomalta kotiin. "Elho" on 17-vuotias suomenhevostammani, joka on ollut meillä nyt 10 vuotta ja se vietti kesän ystäväni Elinan luona Seppo-Ruunan seuraneitinä. Elholla on ensin ravi- ja sitten estehevosen uran jäljiltä vähän jo jaloisssa kaikenlaista pientä kremppaa, joten se ei sovellu enää rankkaan ratsastustreeniin, mutta sietää hyvin maastoilua ja kevyttä käyttöä. Tammani on neuroottinen, impulsiivinen ja nopealiikkeinen. Se aloittaa tarhan portilla jatkuvan ramppaamisen jos iltatalli on vähänkin myöhässä. Se helposti sählääeikä malta pysyä paikallaan jos ympärillä on vähänkään liikaa ärsykkeitä. silti se sietää lapsia ympärillään yllättävän hyvin, ainakin silloin kun minä olen paikalla, koska meillä kyllä synkkaa. Se laukkaa pihalla irti ollessaan heti kylkeen kiinni kun sitä huutaa, se on alkanut jopa välillä höristä tarhasta ääneen minut nähdessään. Se todella tietää olevansa minun hevoseni ja se tuntuu etuoikeutetulta. Tuo on juuri sellainen asia mitä lapsena hevoskirjoja lukiessa aina haaveiltiin. Että olisipa minulla hevonen joka  leimautuisi vahvasti juuri minuun. Ehkä juuri tämän yhteyden takia aina sanon että tuo neuroottinen blondi on minun elämäni hevonen.

Lapset odottivat kovasti Elhoa kotiin ja nyt kun se tuli, on sille riittänyt huomiota. Tänään lapset pääsivät ratsastamaankin sillä, Helga pystyy jo laukkaamaankin vähän, vaikka vauhtia tuolla tuulitukalla tuppaa 9-vuotiaalle olemaan vähän liikaakin. Torstikin vaati päästä kyytiin, samoin Hilma uskalsi kävellä sen kanssa ihan itse ilman taluttajaa. Ikuisesta sählääjästä on vähitellen tullut perhehevonen.

Nyt tuntuu että kaikki palaset ovat pihassa taas kohdallaan, koska Elho on kotona. Ensi kesänä siitä tulee muuten taas mamma, koska se on kantavana. Varsan Isä on hieno Hessin Leevi ja saattaa olla että tällä kertaa varsa jäisikin asumaan pysyvästi kotipihaan.